Juho Heiskanen
| Juho Heiskanen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Juho Henrik Heiskanen |
| Syntynyt | 18. joulukuuta 1889 Pielisensuu |
| Kuollut | 11. joulukuuta 1950 (60 vuotta) |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärikenraalimajuri |
Juho Henrik Heiskanen (käytti Saksassa peitenimeä Heissman), (18. joulukuuta 1889 Pielisensuu – 11. joulukuuta 1950) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat pienviljelijä Paavo Heiskanen ja Katri Väänänen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Kyllikki Hissan kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heiskanen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun klassillisesta lyseosta vuonna 1911 ja liittyi Karjalaiseen Osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1911–1914 ja suoritti alkututkinnot oikeustutkintoa varten vuonna 1912. Sotakorkeakoulun komentajakurssin hän suoritti vuosina 1925–1926 ja Ruotsin sotakorkeakoulun toisen vuosikurssin vuosina 1930–1931.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämä Säämingin piirin virkaatekevä nimismies liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 2. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 31. elokuuta 1915, josta hänet komennettiin 6. huhtikuuta 1916 Ruotsiin ottamaan selvää Ruotsin ja Suomen rajalla vallitsevista olosuhteista. Hän palasi huhtikuun lopulla pataljoonan yhteyteen, mutta komennettiin jo 2. toukokuuta 1916 räjäytyskursseille Berliiniin ja Kieliin ja sen jälkeen erikoistehtäviin Suomeen.[1][2]
Heiskanen kuului siihen nelimiehiseen jääkärikomennuskuntaan, joka 7. kesäkuuta 1916 Kilpisjärven Siilastuvalla räjäytti venäläisten suuret sotatarvikevarastot. Takaisin Saksaan ja pataljoonan täydennysjoukkoon hän palasi 18. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 10. elokuuta 1916 takaisin pioneerikomppaniaan.[1][2]
Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet siirrettiin takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon 17. elokuuta 1916 ja komennettiin erikoistehtäviin Suomeen.[1][2]
Suomessa hän joutui harmikseen 2. lokakuuta 1916 santarmien pidättämäksi Jyväskylässä ja hänet kuljetettiin Helsinkiin, josta 19. lokakuuta 1916 hänet lähetettiin Spalernajan vankilaan Pietariin. Hän vapautui vankilasta Venäjän vallankumouksen alkaessa 12. maaliskuuta 1917 ja palasi takaisin pataljoonaan. Hän osallistui palattuaan Polangenissa vuonna 1917 järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heiskanen lähti Saksasta Danzigista aselaiva S/S Equityllä kahdeksanhenkisen komennuskunnan (1. komennuskunta) johtajana ja saapui Tolvmansgrundetin saarelle Luodon pitäjään 1. marraskuuta 1917 tuoden ensimmäisen suuren aselastin mukanaan. Equityn ensimmäisen matkan piti olla koeluontoinen, mutta se jäi ainoaksi merkittäväksi aselähetykseksi, jonka Valkoinen Armeija sai ennen kuin sotatoimet Pohjanmaalla alkoivat. Maihinnousun jälkeen Equityn jääkärit organisoivat aseiden jakelun eteläisen Pohjanmaan suojeluskunnille. Ensimmäiseen komennuskuntaan kuuluivat johtajina Juho Heiskanen ja Lauri Tiainen ja muut jäsenet olivat Arvid Kokko, Juho Komonen, Kalle Kuokkanen, Viljo Laakso, Einar Mäkinen ja Reino Vuolle.[3]
Hänet määrättiin Etelä-Pohjanmaan suojeluskunta-alueen päälliköksi ja komennettiin joulukuussa muutamiksi päiviksi järjestämään Vaasan suojeluskuntaa ja sen koulutusta, jonka tuloksena syntyi ns. Heiskasen staabi. Heiskasen toimien seurauksena Etelä-Pohjanmaalla oli jo vuoden 1918 alkaessa 2 500–3 000 jääkäreiden peruskouluttamaa miestä. Tämä toimintavalmis suojeluskuntalaisista koottu iskujoukko antoi kenraali Mannerheimille etulyöntiaseman, jonka turvin valkoinen armeija sai keväällä aikaan nopean sotilaallisen ratkaisun Pohjanmaalla riisuttaessa punaisia ja venäläisiä aseista.[1][2]
Hän toimi Vimpelin kurssien 2. komppanian päällikkönä 27. joulukuuta 1917 – 28. tammikuuta 1918 välisen ajan. Hän johti sisällissodan alkuvaiheiden Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntajoukkojen keskitystä Lapualle 27.–28. tammikuuta 1918 ja otti osaa venäläisten aseistariisuntaan Lapualla ja Seinäjoella. Seinäjoelta hänet lähetettiin Kristiinankaupunkiin apuretkikunnan johtajana ja valtausjoukkojen komentajana. Heiskanen toimi 2. helmikuuta – 5. helmikuuta 1918 välisen ajan Ruoveden–Vilppulan–Mäntän rintaman komentajana sekä 5. helmikuuta – 17. helmikuuta 1918 välisen ajan Vilppulan rintamalohkon komentajana.[1][2]
Rintamalta Heiskanen määrättiin Vöyrin sotakoulun päälliköksi 18. helmikuuta 1918 ja siirtyi koululaisista muodostetun Vöyrin pataljoonan komentajana kohti Tamperetta, missä hänet alistettiin ensin eversti Hjalmarsonin osaston alaisuuteen tehtävänään eteneminen Vaskiveden–Kurun–Muroleen kautta Teiskoon. Myöhemmin hänen komentamansa pataljoona alistettiin eversti Wetzerin ryhmään ja majuri Malmbergin osastoon kuuluvana aina Tampereen kaupungin valtaukseen asti.[1][2]
Tampereen valtauksen jälkeen hänet määrättiin 5. huhtikuuta 1918 itäarmeijan Pohjois-Savon rykmenttin komentajaksi ja johti sitä Viipurin ja Haminan valtauksissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heiskanen toimi sisällissodan jälkeen edelleen Pohjois-Savon rykmentin ja myöhemmin siitä muodostetun Helsingin vartiopataljoonan komentajana. Pataljoonan komentajan tehtävistä hänet määrättiin 15. lokakuuta 1918 Sortavalan rajavartioryhmän 2. pataljoonan komentajaksi ja edelleen 2. huhtikuuta 1919 Pohjois-Savon rykmentin komentajan apulaiseksi ja talouspäälliköksi.[1][2]
päällikkönsä everstiluutnantti Kinnusen kanssa.
II Polkupyöräpataljoonan komentajaksi hänet nimitettiin 29. joulukuuta 1920 ja I Polkupyöräpataljoonan komentajaksi 20. huhtikuuta 1921 sekä Tampereen rykmentin komentajaksi 12. helmikuuta 1924. Jääkäriprikaatin komentajaksi hänet nimitettiin 15. kesäkuuta 1928, josta hänet siirrettiin 2. Divisioonan komentajaksi 1. tammikuuta 1934 ja 31. elokuuta 1934 alkaen 3. Divisioonan komentajaksi, missä tehtävässä olikin aina Ylimääräisiin harjoituksiin (YH) saakka. Hän hoiti myös 3. Divisioonan komentajan tehtäviä 21. elokuuta 1927 – 27. elokuuta 1928 välisen ajan ja Viipurin varuskunnan päällikkönä hän toimi 15. tammikuuta – 31. elokuuta 1934 välisen ajan.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heiskanen määrättiin Ylimääräisiin harjoituksiin 4. Armeijakunnan komentajaksi ja johdatti Armeijakunnan itse talvisodan taisteluihin. Välirauhan aikana hän toimi puolustusvoimain ylitarkastajan apulaisena toimien linnoitustöiden johtajana sotatoimialueella.[2]
Jatkosodan syttyessä hänet komennettiin Viipurin komendantiksi ja toimi samalla Sotakoulutuksen ylitarkastajan erikoistehtävissä aina sodan päättymiseen saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Hänet haudattiin Lapualle.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän toimi Polkupyöräjoukkojen määrävahvuuskomitean jäsenenä vuonna 1923 ja Sotatalouden tarkastuslautakunnan jäsenenä sekä toimi Kalterijääkäriyhdistyksessä aktiivisesti.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
