Jules Sylvain, oik. Axel Stig Hansson, (11. kesäkuuta 1900 Tukholma – 29. lokakuuta 1968 Castiglione della Pescaia, Italia) oli ruotsalainen viihdemuusikko ja -säveltäjä.
Stig Hansson oli näyttelijäperheen poika. Hänen isänsä oli Axel Hansson ja äitinsä Suomessakin vaikuttanut Valborg Hansson.[1][2] Hansson aloitti uransa 18-vuotiaana kahvilapianistina. Hieman myöhemmin hän ryhtyi säveltämään lauluja Ernst Rolfin ja Karl Gerhardin suosittuihin revyyohjelmiin nimimerkillä Jules Sylvain. Uransa aikana Hansson käytti lähes kolmeakymmentä salanimeä, joita olivat Jules Sylvainin lisäksi muiden muassa Nick Layton, Einar Björke, Willy Bramsen, Otto Herrmann ja Peter Lebedjeff. Hanssonin sävellykset julkaisi hänen oma kustannusliikkeensä Edition Sylvain. 1930-luvulla Hansson oli Svensk Filmindustrin hovisäveltäjä, ja hän laati myös viisi elokuvakäsikirjoitusta. Vuonna 1943 esitettiin Tukholman oopperassa hänen operettinsa Zorina.[3]
Hanssonin ensimmäinen suurmenestys oli valssi "Vintergatan", jonka Sven-Olof Sandberg levytti vuonna 1927. Levyä myytiin kaikkiaan yli satatuhatta kappaletta. Suomeksi laulun levytti Georg Malmstén nimellä "Tähtivyö". Uuden version valssista teki vuonna 1960 Tapio Rautavaara nimellä "Linnunrata". Monet muutkin Hanssonin sävelmät tulivat suosituiksi Suomessa, kuten esimerkiksi "Tangokavaljeeri", "Lentäjän valssi" ja "Luutnantin sydän". Suomessa Hanssonin sävellyksiä ovat Malmsténin ja Rautavaaran lisäksi levyttäneet muiden muassa Matti Jurva, Hannu Hovi, Henry Theel ja Olavi Virta, myöhemmin myös Reijo Kallio, Topi Sorsakoski, Pirkka-Pekka Petelius ja Solistiyhtye Suomi.[3]
Luonteeltaan levoton Hansson kyllästyi perin pohjin ruotsalaiseen byrokratiaan ja muutti vuonna 1947 Fidži-saarille, jossa hän ryhtyi banaaninviljelijäksi. Hirmumyrskyn tuhottua viljelykset hän siirtyi viisi vuotta myöhemmin asumaan Mallorcalle, jossa hän viihdytti muusikkona ruotsalaisia matkailijoita. Elämänsä viimeiset vuodet hän asui Italiassa.[3]
|