Juurikaskirva | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
Alalahko: | Kirvansukuiset Sternorrhyncha |
Yläheimo: | Aphidoidea |
Heimo: | Kirvat Aphididae |
Alaheimo: | Putkikirvat Aphidinae |
Tribus: | Aphidini |
Suku: | Aphis |
Laji: | fabae |
Kaksiosainen nimi | |
Aphis fabae |
|
Katso myös | |
Juurikaskirva eli papukirva (Aphis fabae) on kirvoihin lukeutuva pieni hyönteinen, jolla on merkitystä viljelykasvien tuholaisena. Laji on eräs moniruokaisimmista ja maailmalle laajimmin levinneistä kirvalajeista. Se on myös taksonomisesti hankala ja muodostuu useasta alalajista.
Juurikaskirvan erottaminen sen lähilajeista on vaikeaa. Siivettömät yksilöt ovat muodoltaan pulleita, väriltään mustia tai hyvin tummanruskeita ja niiden selkäpuolella on usein vaaleita vahatäpliä. Keskenkasvuisilla yksilöillä on vahatäplät lähes poikkeuksetta. Raajat ja tuntosarvet ovat vaaleat. Tuntosarvet ovat pituudeltaan korkeintaan 2/3 ruumiin pituudesta. Takaruumiin kärjen cauda sekä vaharauhasputket ovat mustat ja cauda pituudeltaan noin puolet vaharauhasputkien pituudesta. Siivekkäiden yksilöiden pää ja keskiruumis ovat kiiltävän mustat, takaruumis vihreä. Koiraat ovat aina siivekkäitä. Munivat naaraat ovat pienikokoisia ja niiden takimmaisen raajaparin sääri on huomattavasti paksuuntunut. Ruumiin pituus 1,2–2,9 mm.[2][3][4]
Kromosomiluku 2n=8.[2]
Laji on kosmopoliitti, jota tavataan Tyynenmeren saaria myöten.[2] Myös Suomessa sitä tavataan pohjoisimmassa Lapissa saakka.[5]
Juurikaskirva kuuluu kirvalajeihin, jotka vaihtavat ravintokasviaan kesän aikana. Keväällä primääri-isäntinä toimivat euroopansorvarinpensas (Euonymus europaeus), pihajasmike (Philadelphus coronarius) sekä koiranheisi (Viburnum opulus). Kirvat elävät näillä muurahaisten suojelemina kolonioina lehtien alapinnoilla aiheuttaen lehden käpristymisen. Alkukesällä kolonioihin alkaa syntyä siivekkäitä kirvoja jotka siirtyvät sekundääri-isäntiin. Näiden kasvilajien kirjo on huomattava ja juuri sekundääri-isännän valinta on keskeinen eri alalajeja määrittävä piirre. Kesän aikana voi tapahtua myös toinen isännänvaihto uusiin sekundääri-isäntiin. Myös sekundääri-isännillä kirvat elävät kolonioina lehtien alapinnoilla muurahaisten suojelemina. Kirvojen asuttamat lehdet käpristyvät ja kuivuvat.[4][6][3]
Kirvat lisääntyvät neitseellisesti synnyttäen eläviä poikasia. Yksittäinen naaras elää 45–52 vuorokautta ja tuottaa sinä aikana jopa 30 poikasta. Syksyllä alkaa syntyä koiraita sekä naaraita, jotka palaavat primääri-isännille, parittelevat ja naaraat munivat. Muniva naaras tuottaa noin 6–10 munaa jotka talvehtivat. Vuodessa kirvasukupolvia on kymmenkunta. Lämpimän ilmaston alueilla laji voi olla anholosyklinen eli suvullista lisääntymistä ei esiinny ja kirvat lisääntyvät neitseellisesti ympäri vuoden.[4][6]
Laji sietää hyvin kylmää. Talvehtivat munat ovat kestäneet −32 °C eivätkä aikuiset kirvatkaan kuole vielä −5 °C:n lämpötilassa.[4]
Juurikaskirvan arvioidaan levittävän yli 40 kasvien virustautia.[7] Näistä Suomessa merkittävä on etenkin perunan Y-virus[8]
Juurikaskirva on äärimmäisen polyfagi ja se on tavattu lähes 120 eri kasviheimoon kuuluvilta kasveilta.[7] Merkittäviä sekundääri-isäntiä luonnossa ovat ohdakkeet, takiaiset ja savikat, viljelykasveista ainakin sokerijuurikas, pavut, perunat ja tomaatti.[4]