János Batsányi | |
---|---|
János Batsányi |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1763 |
Kuollut | 1845 (81–82 vuotta) |
Kansalaisuus | Unkari |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | unkari |
Tuotannon kieli | unkari |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
János Batsányi t. Bacsányi (1763−1845) oli monipuolisesti sivistynyt, mutta kovia kokenut unkarilainen kirjailija, aikanaan Unkarin kirjallisen elämän johtohenkilöitä.[1]
Batsányi työskenteli kansliavirkamiehenä Kassan kaupungissa Pohjois-Unkarissa ja toimitti Magyar Muzeum -nimistä kirjallista aikakauskirjaa. Hän kokosi ympärilleen taitavia kirjoittajia. Kirjoituksissaan hän korosti unkarilaisen kirjallisuuden tarpeita, kirjallisen kritiikin merkitystä sekä käsitteli myös käännöstyössä noudatettavia periaatteita. Lisäksi hän tutustutti aikalaisiaan vanhempaan unkarilaiseen kirjallisuuteen, samoin myös Ossianin lauluihin sekä John Miltoniin.[1]
Batsányi oli isänmaallinen, kansanvalistusta ja kansanvaltaa harrastava mies. Eräs hänen Ranskan vallankumouksen johdosta kirjoittamansa runo, jota pidettiin vallankumouksellisena, oli alkusyynä niihin selkkauksiin ja onnettomuuksiin, joita hänen elämässään sitten seurasi. Hän jatkoi silti kirjallisia töitään, Linzin vankilassakin, jossa hän vietti vuodesta 1817 alkaen loppuelämänsä. Siellä hän kirjoitti parhaat runonsa.[1]
Antologiassa Unkarin lyyra (SKS 1970) on kaksi Toivo Lyyn suomentamaa Batsányin runoa: "Sotivalle Euroopalle" ja "Kohti Pariisia... huomionne!"[2]