Jälkiviisaus on käsitys, jonka mukaan tapahtuman jälkeen se nähdään ennakoitavana. Tämä tapahtuu, vaikka tapahtuman ennustamiselle ei ole ollut juurikaan tai lainkaan objektiivista perustetta.[1][2][3] Se on monitahoinen ilmiö, joka voi vaikuttaa mallien, prosessien, yhteyksien ja tilanteiden eri tulkintoihin[4].
Perusesimerkki jälkiviisaudesta on se, että kun henkilö näkee mahdollisesti ennakoimattoman tapahtuman lopputuloksen, hän uskoo ”tienneensä sen koko ajan”. Tällaisia esimerkkejä löytyy kirjoituksista, joissa historioitsijat kuvaavat taistelujen tuloksia, lääkärit muistelevat kliinisiä tutkimuksia ja oikeusjärjestelmät yrittävät osoittaa vastuuta ja ennakoitavuutta onnettomuuksista[4].