Jämsänjoki
| Jämsänjoki | |
|---|---|
 Jämsänjoki Jämsänkoskella |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Jämsä |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Jämsänjoen alue (14.51) |
| Pinta-ala | 1 471,03 km² [1] |
| Järvisyys | 7,32 % [1] |
| Pääuoman pituus | 115 km [a][2] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Kankarisvesi, Jämsänkoski [3] |
| Laskupaikka | Päijänne, Jokisuu [4] |
| Läpivirtausjärvet | Virmapyhä, Leilahti, Viialanlahti, Tuuralammi, Koskikeskinen |
| Esteet | paperitehdas, mylly |
| Sivu-uomat | Nielevä, Märäsoja, Kirkko-oja, Lavaoja |
| Taajamat | Jämsä |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 97,8 m |
| Laskukorkeus | 78,3 m |
| Korkeusero | 19,5 m |
| Pituus | 15,3 km [3][4] |
| Kaltevuus | 1,27 m/km |
| Suurin syvyys | 11 m [5] |
| Keskivirtaama | 14,5 m³/s (MQ) [6] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Jämsänjoki on Keski-Suomessa Jämsässä virtaava noin 15 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa 115 kilometrisestä pääuoman vesistöreitistä alimman osuuden [a]. Joki alkaa Kankarisvedestä ja laskee Päijänteeseen. Matkallaan vesi putoaa lähes 20 metriä, joten jokea on käytetty pitkään vesivoiman lähteenä.[3][4]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jämsänjoen alkamiskohta sijaitsee Kankarisveden luusuassa noin 400 metriä sillan yläpuolella. Vanhoissa kartoissa on siinä kohtaa 200-metrinen koski, jossa on noin 10 senttimetrin pudotus [7][8]. Kosken jälkeen on kapea suvanto, jota seuraa Naiskoski ja Rekolankoski (Yläkoski). Koskien välissä sijaitsee saari, jossa on vuonna 1900 rakennettu mylly. Rekolankoskessa toimii edelleen vesivoimalaitos. Kosket ylittävä silta on 1950-luvulta. Kosket laskevat Koskikeskiseen, joka on Jämsänjoen toinen suvanto.[3][9]
Koskikeskinen on yli 600 metriä pitkä. Suvannon vesi virtaa lähes 700 metriä pitkään tunneliin, joka kulkee Jämsänkosken paperitehtaan rakennusten alapuolella. Joki jatkaa suoraa kanavamaista uomaa puoli kilometriä kohti etelää, jossa sijaitsee tehtaiden vedenpuhdistamo. Samalla jäävät taakse Jämsänkosken tehtaat. Joen alkuosuus on kulkenut länsipuolelle jääneen tasalakisen Kerkkolankankaan reuna-alueella ja itäpuolelle jääneiden moreenimäkien välisessä painaumassa. Tehtaiden jälkeen jokimaisema on ilmeeltään metsäinen lukuun ottamatta länsirantojen peltoaluetta, joka jää Kerkkolankankaan rinteiden alapuolelle. Joen itärantaa seuraa Jämsänkosken ratapihalla haarautuvat tehtaiden tarvitsemat raiteet ja niiden rinnalla kulkeva yhdystie 6040. Ratapihan kautta kulkee Orivesi–Jyväskylä-rautatie, joka ylittää Jämsänjoen Tuuralammin eteläpuolelta.[3][4]
Maisema muuttuu Tuuralammin jälkeen peltovaltaiseksi. Samalla saavutaan Jämsän keskustaan eli Seppolaan. Jokeen yhtyy pieni Kirkko-oja, joka laskee läheisestä Jaatilanjärvestä. Jämsänjoki kaartaa vasemmalle alittaen Vitikkalan- ja Seppolansillan ennen Märäsojan yhtymäkohtaa [10]. Seppolansillan ja Märäsojan puolivälissä on joen syvin kohta, 11 metriä. Joen alajuoksulla Virmapyhän kohdalla on 8,5 metrin syvänne, ja noin kilometri joen suusta pohjoiseen on 9,2 metrin syvänne. Kolmas maantiesilta kuuluu valtatielle 9. Nyt joki levenee ja siihen aukeaa oikealta leveäsuinen Viialanlahti ja vasemmalta kapeasuinen Leilahti. Kääntyessään Oikarinmutkassa kohti etelää, joki levenee edelleen. Levein kohta muodostuu Virmapyhän lahden kohdalle. Siinä joki kiertää korkean Virmanpyhänvuoren kääntyessään itä-kaakkoon päin. Joki virtaa ensin 2,5 kilometriä ja kääntyy sitten etelään kahdeksi kilometriksi. Viimeiseen mutkaan yhtyy idästä tuleva joki Nielevä. Valtatien jälkeen maisema muodostuu jokeen viettävistä peltomaista ja korkeista metsämäistä. Jämsänjoen laskupaikka on Tiirinselän pohjoisrannassa Kaipolanniemen viereinen Hulkkionlahti. Tiirinselkä aukeaa idässä Lehesselälle, joka sijaitsee Päijänteen keskiosassa.[4]
Vesiliikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jämsänjoen vesiliikenne on ollut vilkasta 1800-luvun lopulta asti. Päijänteestä ulottuu Seppolaan viitoitettu veneväylä, jonka syväys on 1,2–1,8 metriä ja siltojen alta mahtuu kulkemaan 6,0 metrin mastolla. Siltojen välissä on laituripaikkoja pienveneille ja matkustajalaivoille Tuulikki II ja III.[10][11][12]
Petäjävedeltä alkaa ja Jämsänjoessa päättyy Jämsän reittiä hyödyntävä melontareitti, joka kulkee monien järvien, jokien ja koskien kautta. Se tunnetaan yleisesti Wanhan Vitosen nimellä.[10]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jämsänjoen varrelle 1950-luvulta alkaen rakennettu paperiteollisuus kuormitti jokea huomattavasti. Vasta 1980-luvulla alettiin ongelmaan kiinnittää huomiota, ja veden laatu alkoi hiljalleen parantua. Uusi jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön elokuussa 1990, ja jo samana syksynä jokeen ilmestyi syömäkelpoisia haukia.[13] Vedenlaatua heikentää myös yläjuoksulla 1960-luvulla aloitettu mutta nykyään tiheä metsäojitus ja turvetuotanto, jonka seurauksena veden humuspitoisuus on myös Jämsänjoessa kohonnutta. Nykyään Jämsänjoki on virkistyskalastuksen kannalta melko merkittävä joki. Vaelluskala ei kuitenkaan pääse nousemaan jokea ylös, sillä Jämsänkoskella ja Koskenpäällä joki on padottu.[10][6]
Jämsän reitin valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Jämsän reitin valuma-alue
Jämsänjoki sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Jämsän reitin valuma-alueen (14.5) Jämsänjoen alueella (14.51) ja joen valuma-alueen pinta-ala on 1 448 neliökilometriä. Jämsänjoen suualue (14.511) muodostuu joen alaosasta ja suualueella joessa sijaitsee kaksi suvantoa Koskikeskinen ja Tuuralammi, ja siihen laskee kaksi pientä järveä Leilahti ja kaupunkialueelta Jämsän maauimala.[7]
Jämsän reitti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jämsänjoki on Multialta alkavan Jämsän reitin eteläisin osuus. Ohessa reitin kulku Petäjävedeltä Päijänteelle, eli reitin keski- ja eteläosa. Suluissa pinnankorkeus metreinä merenpinnan yläpuolella [14]:
- Jämsänvesi–Petäjävesi (111,1) → Hankakoski (109,9) → Piesasjärvi (108,5) → Suolijoki (108,2) → Koskelanlammanne (108,2) → Salosvesi (102,5) → Kalmavesi (102,4) → Siniänvirta → Siniäinen → Survosenkoski → Iso Rautavesi (100,0) → Rautavirta / Vähä Rautavirta → Uuttana (99,9) → Juusanvirta → Myllykoski → Pirttijärvi (98,2) → Luomenvirta → Lahnajärvi (98,0) → Väännäkoski → Kankarisvesi (97,8) → Naiskoski / Rekolankoski → Koskikeskinen (92,2) → Patalankoski → Jämsänjoki (78,3) → Päijänne (78,3).
Jämsänjoen sivujoet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jämsänjoki virtaa Jänsänjoen suualueen (14.511) vesistöalueella, johon laskee joitakin lyhyitä alla olevaan taulukkoon kerättyjä sivujokia tai -puroja. Osalla niistä on omat vesistöviranomaisten määrittämät valuma-alueet, joiden verkkopalvelusta mitatut valuma-alueet on ilmoitettu taulukossa.[7]
| Sivu-uoman nimi suom. |
Pääuoman kohta |
Etäisyys Päijänteestä (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma- alue (km²) |
Lähteet | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Jämsänjoki laskee Päijänteeseen | |||||||
| Nielevä | alajuoksu | 2 | 41 | 2,2,2,–,–,3 | |||
| Kuolemajärven oja | alajuoksu | 3 | 2,2,2,–,–,– | ||||
| maauimalan oja | Seppola | 7 | 2,2,2,–,–,– | ||||
| Märäsoja | Ekonen | 7 | 25 | 2,2,2,–,–,3 | |||
| Kirkko-oja | Vitikkala | 9 | 11 | 2,2,2,–,–,3 | |||
| Lavaoja | Patalankosken voimalaitos | 14 | 16 | 2,2,2,–,–,3 | |||
| Jämsänjoki alkaa Kankarisvedestä. | |||||||
Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = Karttapaikan verkkopalvelu, 3 = katsottu Suomen ympäristökeskuksen VALUE-palvelusta ([15])
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esihistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jämsänjoen varrella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Joenvarresta tunnetaan useita kivikaudelle ajoitettuja asuinpaikkoja ja esimerkiksi rautakaudella oli jokilaaksossa vakituinen yhdyskunta, joka laajeni merkittäväksi keskiajalle tultaessa. Muun muassa Virmapyhän uhri- ja palvontapaikka sijaitsee Jämsänjoen varrella.[10]
Kosket
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jämsänjoen vedenpinnan korkeusprofiili alkaa Kankarisvedestä, joka sijaitsee 97,8 metriä mpy. Nykyään vedenpinta putoaa Rekolankoskessa 6 metriä alemmaksi. Koski on ollut 90 metriä pitkä, mutta se on nykyään lähes kokonaan peittynyt veden alle. Naiskoski on matalanveden aikana kuivillaan, mutta siihen päästetään tulvakaudella ohijuoksutuksessa vettä. Koskikeskisen vedenpinta on voimalaitostarpeisiin nostettu korkeammalle. Sen alapuolinen Jämsänkoski putoaa 12,5 metriä. Jämsänkoski on ollut 250 metriä pitkä koski. Nykyään puhutaan myös Patalankoskesta, mutta ei enää Jämsänkoskesta [16].[17]
Koskien alapuolella on vedenpinta jäänyt noin metrin Päijännettä korkeammalle. Päijännettä laskettiin vuosina 1820–1832 perkaamalla Kalkkisten koskea, jolloin vedenpinta laski 1,2 metriä [18]. Jämsänjoki on aikoinaan ollut hitaasti virtaava joki alussa sijanneiden koskien jälkeen. Jämsänjoen teollinen aikakausi on alkanut 1700-luvulla vesimyllyjen ja sahojen muodossa. Joki hyödynnettiin tukinuitossa yläjuoksun järvien kautta ja alajuoksulla Päijänteeltä päin.[19] Rekolankosken länsirannalla toimi 1800-luvun loppupuolella saha ja sen viereen rakennettiin 1800-luvun viimeisinä vuosina puuhiomo. Ne ottivat koskesta mekaanista vesivoimaa. Rekolankosken vesivoimalaitos on vuodelta 1922.[9] Myös Jämsänkoskesta otettiin mekaanista vesivoimaa 1800-luvun alkupuolella sahan pyörittämiseen ja 1800-luvun lopulla sellu- ja paperiteolliseen toimintaan. Sähköntuotantoa
käynnisteltiin vuonna 1924.[16][20][10]
Vesiliikenteen kehittyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tavarakauppa ja puutavaran kuljetus tapahtui Päijännettä hyödyntäen ja Anianpellon kautta. Aluksi purjehtivat purjelaivat ja 1858 alkaen myös höyrylaivat. Laivaliikenne vilkastui Vääksyn kanavan valmistuttua. Silloin seutua palveli Patalahden ja Juokslahden satamien lisäksi myös Jämsänkosken jokisatama. Nämä satamat toimivat matkustajalaivojen pysähdyslaitureina ja esimerkiksi Jämsänkosken Seppolassa sijaitsi tavarasatama lukuisine makasiineineen. Joki oli ja on edelleen purjehduskelpoinen Jämsänkoskelle asti.[19][11]
Joen ylitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1949 Jämsän seudun taloudellisessa kartassa joen ylittää Jämsänkoskella patoa pitkin tie ja Jämsässä päätie, joka on nykyään yhdystie 16581. Orivedeltä rakennettiin rautatie Jämsänkoskelle nykyistä linjausta seuraten, jonka pohjatyöt erottaa vuoden 1948 taloudellisesta kartasta. Orivesi-Jyväskylä-rautatie valmistui vuonna 1951. Rata ylittää joen Tuuralammin kohdalta. Jämsänkoskella on teollisuusrautatie, joka ylitti taajama-alueen ahtauden takia Koskikeskisen. Nämä raiteet yhdistettiin myöhemin toisiinsa ja Kankarisvedeltä tuleva osuus purettiin pois, mikä näkyy peruskartassa vuodelta 1963 [8]. Samaisessa peruskartassa joen ylittää Koskikeskisen pohjoispuolelta ja Jämsän eteläpuolella, missä kulkee 1960-luvulla rakennettu valtatien 9 oikaisulinja. Vasta vuoden 1987 peruskartassa näkyy tulevan yhdystien 6040 linjaus, joka ylittää joen Vitikkalansiltana.[21][22][8][23][24]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pääuoman ja sen pituuden määrittäminen on selostettu artikkelin Jämsän reitin valuma-alue kappaleessa Pääuoman pituus.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ Jämsän reitin valuma-alue, Jämsänjoki Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 17.3.2023.
- ↑ a b c d e Jämsänjoki, lähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 25.11.2022.
- ↑ a b c d e Jämsänjoki, joensuu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 25.11.2022.
- ↑ Jämsänjoki, syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 25.11.2022.
- ↑ a b Havumäki, Matti & Ranta, Tomi: Päijänteen järvitaimenen tila ja tulevaisuus (LIITE), 2018, Hämeen kalatalouskeskus
- ↑ a b c Jämsänjoen suualue (14.511) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.11.2022.
- ↑ a b c Peruskartta 1:20 000. 2233 07 Jämsä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1963. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ a b Rekolankosken ympäristö, Museo24, viitattu 25.11.2022
- ↑ a b c d e f Jylhä, Tea: Houkutteleva jokivarsi – Jämsänjokivarren ulkoilureitistön suunnittelu ja kehittäminen (PDF) (Miljöösuunnittelun opinnäytetyö, s. 3–4, 5–10, 19) 2011. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu. Viitattu 28.11.2022.
- ↑ a b Hurskainen, Tarmo: Jämsänjoki – Jämsänjoki älv Suomen kanavat (arnholm.nu). 2005. Bosse Arnholm. Viitattu 28.11.2022.
- ↑ Jämsänjoki, joensuu (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 28.11.2022.
- ↑ Aikamatka: Kun vesi oli mustaa kuin Tuonelan joki Jämsän Seutu. 20.8.2017. Viitattu 17.10.2021.
- ↑ Jämsän reitin valuma-alue (14.5) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.11.2022.
- ↑ Jämsänjoen valuma-alueidn pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 5.12.2022
- ↑ a b Patalankosken ympäristö, Museo24, viitattu 25.11.2022
- ↑ Koski-inventointi, s. 75–76. (raportti 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 ISSN 0355-0745 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.11.2022).
- ↑ Yleistietoa Kymijoesta, ympäristö.fi, 25.11.2022, viitattu 4.10.2019
- ↑ a b Jämsänjoki, Museo24, viitattu 25.11.2022
- ↑ Sahoista Päijänteen kultakaivos, Museo24, viitattu 25.11.2022
- ↑ Kuhmoisten seudun taloudellinen kartta (PDF) (Timo Meriluoto – Vanhat kartat) timomeriluoto.kapsi.fi. 1939. Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 25.11.2022.
- ↑ Jämsän seudun taloudellinen kartta (PDF) (Timo Meriluoto – Vanhat kartat) timomeriluoto.kapsi.fi. 1949. Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 25.11.2022.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2233 07 Jämsä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1981. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2233 07 Jämsä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jämsänjoki Wikimedia Commonsissa
- Jämsänjoki ja joki virtaa-reitti (PDF) Kestävä elämäntapa. Keski-Suomi. Viitattu 28.11.2022.
- Kokko, Jyrki: Uimakelpoinen Jämsänjoki
- Kylä-Harakka, Tellervo: Jämsänjoen sekä Päijänteen Tiirinselän ja Lehtiselän happipitoisuus- ja rehevyystasoennusteen eri kuormitusvaihtoehdoilla, Vesihallituksen monistesarja, 1981