Jätteenpoltto

Arkkitehti Friedensreich Hundertwasserin suunnittelema jätteenpolttolaitos Wienissä.

Jätteenpoltto on energiantuotantomuoto, jossa jätettä poltetaan ja polttamisesta saatu energia hyödynnetään lämmöksi ja sähköksi. Poltettava jäte on tavallisesti sekajätettä, mutta jätettä voidaan myös lajitella niin sanotuksi RDF-polttoaineeksi, jolloin siinä on vähemmän epäpuhtauksia.

Jätettä voidaan polttaa yksinään tai sitä voidaan käyttää seospolttoaineena esimerkiksi hiilen, turpeen tai puun seassa.

Suomessa jätteenpolttoa on alettu hyödyntää suurissa määrin vasta 2010-luvulla EU:n säätämien jätteenpolttodirektiivin ja kaatopaikkadirektiivin myötä. Jätteiden sijoittamista kaatopaikalle rajoitettiin, jolloin oli siirryttävä jätteenpolttoon.[1]

Jätteenpolton historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on perinteisesti poltettu erilaisissa uuneissa kaikkea palavaksi kelpaavaa. Roskia polttamalla säästettiin jätemaksuissa ja saatiin ilmaista energiaa jätteistä, jolloin muuta lämmitysenergiaa kului vähemmän. Helsingin kantakaupungilla oli vielä 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa järjestely, jossa jätepussit tiputettiin kerroksista jätekuiluun jäteluukkujen kautta, eikä niitä ollut tarvetta viedä pihan roskakatokseen. Talonmies poltti kerran viikossa kertyneet jätteet ja lämmöllä lämmitettiin kerrostaloja. Nykyään jätteenpoltto on kielletty kunnallisten jätehuoltomääräysten nojalla jätteenpolttolaitoksia lukuun ottamatta useissa osissa maata,[2][3] mutta jätteenpolton perinne on silti säilynyt erityisesti maaseudun omakotitaloissa ja kesämökeillä kielloista huolimatta.

Jätteenpolton edut ja haitat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyödyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jätteen sisältämä energia saadaan hyödynnettyä.
  • Orgaanisesti hajoavan jätteen kaatopaikkasijoitus vähenee, mikä osaltaan vähentää kaatopaikkakuormitusta ja kaatopaikkakaasujen ja kaatopaikkapaloissa syntyvien dioksiinien syntyä.[4]
  • Jätteenpoltolla tuotetaan lisäenergiaa teollisuuden ja asutuksen tarpeisiin.

Haitat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sekajätteitä poltettaessa syntyy herkästi supermyrkyiksi luokiteltuja PCDD/F-dioksiineja ja furaaneja,[5] joten savukaasujen puhdistukseen on kiinnitettävä huomiota[4] Toisaalta kaatopaikkapalot ovat väistämättömiä, ja niissä syntyy runsaasti dioksiineja kontrolloimattomissa olosuhteissa.
  • Jätteenpolttolaitos tuottaa sähkön lisäksi lämpöä, joten kesäaikaan jätteenpolton lämmöntuotanto voi mennä hukkaan.[6]

Vastustus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittaja Jenny Jännärin mukaan vastaus siihen, mikä tapa käsitellä jätettä on taloudellisin ja järkevin, riippuu siitä, keneltä kysytään. Valistuksen merkityksestä ollaan kuitenkin yksimielisiä.[6]

Suomessa Vihreä liitto on vastustanut sekajätteen massapolttoa, sillä puolueen mukaan se ei sovi suomalaiseen energiajärjestelmään, joka perustuu sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Lisäksi se vie pohjaa jätteen synnyn ehkäisyltä. Puolueen linjauksen mukaan jätteenpolttolaitokset olisi mitoitettava olemassa olevaa jätemäärää pienemmälle määrälle, mikä pakottaisi jätteiden synnyn ehkäisyyn ja kierrätykseen.[7]

Vaihtoehdot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan jätteenpolttolaitos tarvitsee jätettä. Tästä syystä jätteenpoltto pitää yllä jätteen syntymistä tulevaisuudessakin. Näin jätteenpoltto ehkäisee jätteiden synnyn ehkäisyä ja kierrätystä, mikä on jätelain hierarkian vastaista. Tämä jätteen tuottamisen jatkuminen johtaa itse polttolaitoksen päästöjä suurempiin ympäristöongelmiin.[8]
  • Ympäristöministeriön neuvottelevan virkamiehen Klaus Pfisterin mukaan polttaminen ei vähennä jätteen kierrätyksen ja biologisen käsittelyn tarvetta eikä velvoitteita.[9] Järkevä kierrätys kannattaa, mutta jos sen jälkeen vaihtoehto on kaatopaikka, polttaminen olisi edullisempaa.[10][11]
  • Suomen luonnonsuojeluliiton tutkija Erja Heinon mukaan 70 % kaatopaikoille päätyvästä jätteestä on kierrätyskelpoista. Siitä 40 % on biojätettä, 20 % paperia ja kuitupakkauksia, 10 % lasia, metallia ja käyttökelpoisia tavaroita. Jätteistä 15 % on hänen mukaansa vain kaatopaikalle kelpaavaa.[6]
  • YTV:n jätehuoltopäällikkö Petri Kouvon mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton laskelmissa lähdetään siitä, että lajittelu tapahtuisi sataprosenttisesti. Kaikki kotitaloudet eivät kuitenkaan kehotuksista huolimatta lajittele eri jätelajikkeita ja siksi aina syntyy lajittelematonta sekajätettä. Muovien osalta kierrättäminen on vaikeaa, koska muovilaatuja on monia ja muovijäte usein hyvin likaista.[6]
  • Ympäristöneuvos Esa Tommilan mukaan jätteenpoltto on ympäristölle parasta, koska tällöin kaatopaikkojen metaanipäästöt jäävät pois ja hiilipäästö putoaa verrattuna vaihtoehtoiseen kivihiili- tai maakaasuenergiaan. Luonnonsuojeluliikkeen vaatimaa huonolaatuisen sekajätteen kierrätystä hän pitää huonona vaihtoehtona ja sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton piireineen vastustavan dogmaattisesti jätevoimaloita ja valittavan niiden ympäristöluvista.[12]

Jätteenpolton tavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jätteenpoltto arinalaitoksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VTT:n mukaan arinatekniikka soveltuu yhdyskuntajätteen polttoon. Siinä poltettava jäte käsitellään polttokammiossa, jossa jäte palaa polttoarinan päällä. Jäte annostellaan syöttösuppilosta työntimillä arinalle, jolla jäte kuivuu, syttyy ja palaa sekoittuen kulkiessaan eteenpäin polttokammiossa. Polttoarinoita on erityyppisiä, ja niistä eniten käytettyjä ovat liikkuva porrasarina, mäntäarina, ketjuarina sekä pyörivä arina. Arinat voivat olla ilma- tai vesijäähdytteisiä.[13] Vihreän liiton kansanedustaja Jyrki Kasvin mukaan arinapolton ongelmana on se, että arinauunissa voi polttaa vain jätteitä. Jos jätteenpoltto yleistyy Suomessa, edessä voi olla samanlainen tilanne kuin Ruotsissa eli jätepula. Esimerkiksi Uppsalan jätteenpolttolaitokseen tuodaan jätettä poltettavaksi Norjasta ja Ahvenanmaalta saakka, sillä kaukolämmön tuotanto ei saa keskeytyä.[14]

Muita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jätteitä voi polttaa myös leijukerroskattilassa, rumpu-uunissa (erityisesti ongelmajätteet) tai kaasuttamalla.[15]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Suomessa jätteistä noin 48 % hyödynnettiin energiana,[16] kun Tanskassa lukema oli noin 23 % vuonna 2008 ja Ruotsissa noin 50 % vuonna 2013.[17] [18] Ruotsissa on 33 jätteenpolttolaitosta, joista 27 tuottaa sähköä. Vuonna 2014 Ruotsin jätteenpolttolaitoksissa tuotettiin 2 terawattituntia sähköä ja 14,6 terawattituntia lämpöä. [19]

Helsingissä oli 1960-luvulta 1980-luvulle huonomaineinen, ympäristöään pilannut Kyläsaaren jätteenpolttolaitos. Nykyään voimaloiden toiminta on kuitenkin aivan toisella tasolla. Vuonna 2017 Suomessa oli kahdeksan polttolaitosta, joista uusimmat ovat Riikinvoiman laitos Leppävirralla sekä Tammervoiman laitos Tampereella. Myös Saloon on suunniteltu polttolaitosta.[20][21][22] Tampereen teknillisen yliopiston lehtori Simo Isoahon mukaan Suomeen mahtuisi noin 6–8, korkeintaan 10 jätevoimalaa, joissa poltettaisiin kuitenkin jätteen lisäksi muutakin.[23]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jätteenpolttolaitokset korvaavat kaatopaikat Helsingin Sanomat. 12.5.2013. Viitattu 12.6.2017.
  2. ↑ Jätteiden polttaminen Pirkanmaan Jätehuolto. Viitattu 12.6.2017.
  3. ↑ Jätehuoltomääräykset Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY. Viitattu 12.6.2017.
  4. ↑ a b Jätteen poltto Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 2.10.2010.
  5. ↑ Pekka Nuorteva: Jätteenpoltto voi tuottaa supermyrkkyjä Tekniikka & Talous. 11.9.2006. Viitattu 2.9.2007.
  6. ↑ a b c d e Jännäri, Jenny: Ristiriitoja jätemäellä. Presso, 1.9.2007, s. B1–4.
  7. ↑ Vihreät linjaukset jätteenpolttoon 20.10.2006. Vihreät - De Gröna. Viitattu 17.6.2017.
  8. ↑ Valitus Riihimäen jätteenpolttolaitoksesta Vaasan hallinto-oikeudelle Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 2.10.2010.
  9. ↑ Jätteenpoltto tulee takaisin 23.6.2005. Tekniikka & Talous. Viitattu 23.8.2007.
  10. ↑ Tuomisto, Jouko: 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä : arsenikista öljyyn. Duodecim, 2005. ISBN 951-656-221-3
  11. ↑ Does it make sense to burn our domestic waste in power stations? en.opasnet.org. 17.6.2017. Viitattu 17.6.2017.
  12. ↑ Tommila, Esa: Väärä vihreys vahingoittaa ympäristöä Talouselämä. 27.5.2011. Viitattu 17.6.2017.
  13. ↑ Laine-Ylijoki, Jutta; Mroueh, Ulla-Maija; Vahanne, Pasi; Wahlström, Margareta; Vestola, Elina; Salonen, Sakari; Havukainen, Jorma: Yhdyskuntajätteiden termisen käsittelyn kuonista ja tuhkista hyötykäytettäviä ja loppusijoitettavia tuotteita 2005. Espoo: VTT. Viitattu 25.8.2007.
  14. ↑ Kasvi, Jyrki: Jätejuna meni jo web.archive.org. 10.4.2006. Viitattu 25.8.2007.
  15. ↑ Koivunen, Kirsi: Jätteenpolton tuhkien käsittelytekniikoiden ympäristövaikutukset (Diplomityö) oa.doria.fi. 22.7. 2007. Helsinki. Viitattu 22.6.2009.
  16. ↑ Yhdyskuntajätteet 2015. Tilastokeskus. Viitattu 12.6.2017.
  17. ↑ From land filling to recovery – Danish waste management from the 1970s until today Danish Ministry of the Environment. Viitattu 17.6.2017.
  18. ↑ Swedish waste management 2014. Avfall Sverige. Viitattu 17.6.2017.
  19. ↑ Byman, Karin: Electricity production in Sweden 2016. Royal Swedish Academy of Engineering Sciences. Viitattu 17.6.2017.
  20. ↑ Pantsu, Pekka: Suomi komeili kaatopaikkojen suurvaltana – nyt liki Ruotsin veroinen jätehyödyntäjä 23.8.2015. Yle. Viitattu 11.6.2017.
  21. ↑ Löf, Marika; Issakainen, Kari-Pekka: Riikinvoima pyörii nyt täydellä kuormalla - Savon Sanomat 16.9.2016. Savon Sanomat. Viitattu 11.6.2017.
  22. ↑ Rakentaminen Tammervoima. Viitattu 11.6.2017.
  23. ↑ Korpijoki, Heljä: Liekit lipovat jo jätteitä. Keskisuomalainen, 21.12.2009, s. 8.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jätteenpoltto.


Energiantuotanto
Käsitteitä
Uusiutumaton energia
Fossiilinen
Muut
Uusiutuva energia