Jōruri (jap. 浄瑠璃) on japanilainen romanttisten balladien tyyppi. Se on saanut nimensä Jōruri-neidosta, joka esiintyy Muromachi-kauden Minamoto no Yoshitsunesta kerrotussa rakkaustarinassa Jōrurihime monogatari. Tarinan suosion myötä jōruri vakiintui balladien yleisnimitykseksi. Alun perin balladeja säestettiin biwalla ja tanssilla, mutta Edo-kaudella säestyksessä yleistyivät shamisen ja nuket. Jōruri-nukketeatterista syntyi vähitellen Bunraku.
Eri jōruri-koulukunnat kehittivät useita eri jōruri-tyylejä, joista tunnetuin on gidayū. Merkittäviä jōruri-kirjailijoita olivat Chikamatsu Monzaemon, Ki no Kaion, Takeda Izumo, Namiki Sōsuke ja Chikamatsu Hanji.[1]