Kaaripistesiipi

Kaaripistesiipi
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Keltasiivet Lithosiinae
Suku: Pelosia
Laji: obtusa
Kaksiosainen nimi

Pelosia obtusa
(Herrich-Schäffer, 1847)

Katso myös

  Kaaripistesiipi Wikispeciesissä
  Kaaripistesiipi Commonsissa

Kaaripistesiipi (Pelosia obtusa) on harvinainen ja vaatimattoman näköinen, siilikkäisiin kuuluva perhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaaripistesiipi on pienehkö, ruskea perhonen. Etusiivet ovat yksivärisen pähkinänruskeat, ja siiven keskivaiheilla on epäsäännöllisen muotoisten mustien pisteiden rivi, joka tekee likimain suoran kulman siiven kärkeä kohti. Takasiivet ovat etusiipiä vaaleamman ruskeat, ulkoreunaa kohti tummenevat. Lepäävä perhonen pitää siipiään tasossa takaruumiin päällä.[2][3][4]

Samannäköinen laji on pistesiipi (Pelosia muscerda), johon verrattuna kaaripistesiiven siivet ovat lyhyemmät, leveämmät, ja tummien pisteiden sijainnit niillä ovat erilaiset.[4]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaaripistesiiven levinneisyys tunnetaan huonosti. Siitä on havaintoja useina eri alalajeina Etelä-Englannista, Pohjois-Espanjasta ja Italiasta sekä Keski-Euroopasta Baltian ja Etelä-Venäjän kautta Itä-Aasiaan ja Japaniin. Pohjoismaissa sitä tavataan Tanskassa sekä Ruotsin eteläosissa ja Gotlannissa.[4] Kaaripistesiipi on tavattu Suomesta alle kymmenen kertaa. Ensimmäinen yksilö tavattiin Ahvenanmaan Kökarista syyskuussa vuonna 2002.[5]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko esiintymisalueellaan kaaripistesiipi on tavattoman paikoittainen laji. Sitä tavataan kosteilla niityillä, soilla, rannoilla ja rantaniityillä. Kaaripistesiivellä ei ole vaellustaipumusta, vaikka yksilöitä onkin tavattu kaukana tunnetuista esiintymispaikoista. Perhoset lentävät pimeän aikaan, ja molemmat sukupuolet tulevat valolle. Naaraat houkuttelevat koiraita luokseen feromonien avulla.[4]

Naaras laskee munat pieninä ryhminä kasveille, ilmeisesti lähelle maanpintaa. Käytännössä kaikki tieto toukkien elämästä on peräisin kasvatuksista. Munat kuoriutuvat 10 päivän kuluttua ja toukat kasvavat hitaasti ennen siirtymistään talvilevolle. Toukat ovat pääasiassa yöaktiivisia ja saavuttavat täysikasvuisuuden kesä-heinäkuun vaihteessa. Toukka tekee kotelokopan ruo’on varren sisään tai muuhun koloon. Kotelovaihe kestää kahdesta kolmeen viikkoa.[4]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää järviruo’olla ja muilla kosteikkokasveilla ja syö ilmeisesti niillä kasvavia viherleviä sekä kuihtuneita kasvinosia.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Kaaripistesiipi – Pelosia obtusa Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. ↑ UK Moths (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 340–341
  5. ↑ Pakkanen, Pertti & Silvonen, Kimmo: Pelosia obtusa (Herrich-Schäffer, 1847), Kaaripistesiipi. Suomen perhostutkijain seura. 16.5.2013. Arkistoitu 5.3.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]