Kai Donner

Tämä artikkeli käsittelee kielitieteilijää. Eläintieteilijästä kertoo Kai Otto Donner.
Donner vuonna 1916. (Valokuva: Daniel Nyblin.)

Karl Reinhold (Kai) Donner (1. huhtikuuta 1888 Helsinki – 12. helmikuuta 1935 Helsinki[1]) oli suomalainen suomalais-ugrilaisiin kieliin erikoistunut kielitieteilijä ja antropologi sekä itsenäisyys- ja oikeistoaktivisti. Donner oli Lapuan liikkeen tärkeä taustavaikuttaja ja Vihtori Kosolan tukija.

Perhe ja suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kai Donner kuului Pohjanmaalta kotoisin olevaan Donner-sukuun. Hänen isänsä Otto Donner oli senaattori ja Suomen ensimmäinen sanskriitin ja vertailevan kielentutkimuksen professori ja perusti Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuonna 1883. Hänen äitinsä oli Wilhelmine Sofia Charlotta (Minette) Munck, joka kuului Munck af Fulkila -sukuun.[1][2][3] Kai Donnerin poikia ovat Helsingin yliopiston eläintieteen professori Kai Otto Donner, Helsingin yliopiston geologian professori Joakim Donner ja kirjailija Jörn Donner, joka 2000-luvulla toi esiin isänsä tieteellistä elämäntyötä.

Tieteellinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kai Donner Siperian-retkellään vuonna 1913.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1906 Kai Donner ryhtyi isänsä jalanjälkiä seuraten opiskelemaan kielitiedettä ja itämaiden tutkimusta Helsingin Aleksanterin yliopistoon. Hän siirtyi opiskelemaan suomalais-ugrilaisia kieliä Budapestin yliopistoon vuonna 1908 ja sosiologiaa Cambridgen yliopistoon vuonna 1911. Vuosina 1909–1918 hänellä oli virka yliopiston kirjaston amanuenssina.[1]

Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi vuonna 1911 Donner lähti kaksi vuotta kestäneelle kenttätyötutkimusmatkalle ankariin olosuhteisiin Siperiaan suomensukuisten kansojen, lähinnä samojedien pariin. Valmistuttuaan maisteriksi vuonna 1914 hän lähti heti toiselle matkalle, jonka ensimmäisen maailmansodan syttyminen pian katkaisi. Suomen suvun alkuperästä kiinnostunut Donner keräsi tietoa selkupin, kamassin ja ketin kielistä. Hän julkaisi tutkimusmatkoistaan myöhemmin muistelmateokset Siperian samojedien keskuudessa 1911–1913 ja 1914 (1915) sekä Siperia: elämä ja entisyys (1933).[1]

Donner valmistui lisensiaatiksi 1921 ja väitteli tohtoriksi 1923, mutta väitöskirjaa ja paria tutkimusta lukuun ottamatta hänen tieteellinen toimintansa jäi poliittisen aktivismin vuoksi melko vähäiseksi. Hänestä tuli Helsingin yliopiston uralilaisen kielitieteen dosentti 1924 ja fonetiikan virkaa tekevä ylimääräinen professori hieman ennen kuolemaansa vuonna 1934.[1]

Aktivismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmansodan estettyä tieteellisen kenttätyön Donner omistautui Suomen itsenäisyysliikkeen tukemiselle. Vuonna 1916 hänestä tuli jääkäriliikkeen taustavoimana toimineen Aktiivisen komitean (AK) sihteeri. Vuodet 1916–1917 Donner toimi maanpaossa Tukholmassa itsenäisyysliikkeen ulkomaanvaltuuskunnan johtavana hahmona ja AK:n yhdysmiehenä. Hän oli taitava pitämään matalaa profiilia ja kirjoitti tällöin päiväkirjansakin kamassiksi. Vuosina 1917–1918 Donner oli Tukholmassa sotilasasiamiehenä ja vuosina 1918–1919 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rajan komendanttina sekä keskeisenä henkilönä suojeluskuntajärjestössä.[1] Vuonna 1919 Donner oli keskeinen puuhamies kenraali Gustaf Mannerheimin ja aktivistien yhteisessä suunnitelmassa hyökätä Pietariin, mikä ei kuitenkaan toteutunut.[4] Suuresti ihailemastaan Mannerheimista Donner kirjoitti vuonna 1934 kirjan Sotamarsalkka, vapaaherra Mannerheim. Vuosina 1920–1922 Donner oli aktivistien Suunta-lehden päätoimittaja.[1] Ruotsinkielinen Donner riitaantui 1920-luvulla toisen merkittävän aktivistijohtajan Elmo Kailan kanssa, kun tämä ryhtyi kiihkeäksi aitosuomalaisuuden kannattajaksi.

Donner oli Lapuan liikkeen tärkeimpiä taustavaikuttajia. Hän oli jo vuoden 1929 lopulla ohjailemassa liikettä ja kesällä 1930 hän oli merkittävin sen taustalla vaikuttaneista aktivistijohtajista. Hänen keskeinen tavoitteensa oli ulkopoliittinen aktivismi eli hyökkäys itään, kun taas sisäpoliittinen muutos oli hänelle lähinnä sen toteuttamiseen tarvittava väline. Donner oli taktikoija, joten esimerkiksi kyyditysten suhteen hän oli kannattajineen välillä maltillisella kannalla ja välillä edusti kaikkein jyrkintä linjaa. Liikkeen jyrkän siiven harmaana eminenssinä hän yritti huonolla menestyksellä saada liikkeelle kokenutta ja järjestäytynyttä johtoa Vihtori Kosolan kaltaisten talonpoikien sijaan menestyksen varmistamiseksi. Donner liittyi Lapuan liikkeen valtuuskuntaan kesäkuussa 1930 ja talonpoikaismarssilla hän johti Uudenmaan ruotsinkielisiä yhdessä Petter Forsströmin kanssa. Suhteet Mannerheimiin ja rahamaailmaan tekivät Donnerista vaikutusvaltaisen, mutta hänen taipumuksensa salamyhkäiseen juonitteluun muodostui haitaksi.[5]

Donner oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 vaalissa.[1]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jörn Donnerin idean pohjalta vuonna 2007 valmistuneen ja Lauri Törhösen ohjaaman historiallisen draamaelokuvan Raja 1918 päähenkilön esikuvana on Kai Donner rajamaan komendanttina.[6]

Olavi Louheranta väitteli joulukuussa 2006 Helsingin yliopistossa aiheesta Siperiaa sanoiksi – uralilaisuutta teoiksi. Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta.[7]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Luettelo Pohjois-Pohjanmaata ja Suomen Lappia käsittelevästä kirjallisuudesta. Helsinki 1910
  • Luettelo Pohjanmaata ja Suomen Lappia sekä pohjalaisia henkilöitä ja sukuja käsittelevästä kirjallisuudesta – Bibliographia Ostrobotniensis : förteckning över litteratur behandlande Österbotten och Finska Lappmarken samt österbottniska personer och släkter. Helsinki 1912
  • Salmin murteen kvantiteettisuhteista. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1912
  • Bland samojeder i Sibirien åren 1911–1913, 1914. Söderström, Helsingfors 1915, suomeksi nimellä Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911–1913 ja 1914. Otava 1915, 2. painos 1923, 3. kieliasultaan ajanmukaistettu painos jossa mukana Jörn Donnerin alkulause Sirpaleita isäni kuvasta Otava 1979, 2. painoksen näköispainos Jon Hällström & Salakirjat, Helsinki 2012
  • Itsenäisyytemme : aktivistisia puheita ja kirjotuksia. Gummerus 1919
  • Sibiriska noveller. Söderström, Helsingfors 1919, suomeksi nimellä Siperialaiskertomuksia. WSOY 1939
  • Über die anlautenden labialen Spiranten und Verschlusslaute im Samojedischen und Uralischen, Helsingin yliopiston väitöskirja. Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 49. Helsingfors 1920
  • Zu den ältesten Berührungen zwischen Samojeden und Türken : Vortrag. Suomalais-ugrilaisen seuran aikakauskirja 40,1. Helsinki 1924
  • Heikki Paasonen : H. Paasonens Ostjakisches Wörterbuch : nach den Dialekten an der Konda und am Jugan ; zusammengestellt, neu transskribiert und herausgegeben von Kai Donner. Lexica Societatis Fenno-Ugricae II. Helsingfors 1926
  • Suomen kansankielen sanakirjatyö. Helsinki 1926
  • Über das alter der ostjakischen und wogulischen renntierzucht. Helsingfors 1927
  • Kielimaantieteellisistä tutkimuksista Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1930
  • Über die Jenissei-ostjaken und ihre sprache. Suomalais-ugrilaisen seuran aikakauskirja 44,2. Helsinki 1930
  • Genealogisesta tutkimusmenetelmästä ja sen käyttämisestä murteentutkimuksen palveluksessa, Helsinki 1931
  • Släkten Donner. 3, På Gottland. Helsingfors 1931
  • Suhteellinen vaalitapa ja enemmistövaalit : Kai Donnerin Lapuan kokouksessa 22 p:nä marraskuuta 1930 pitämä esitelmä. Helsinki 1931
  • Samojedische Wörterverzeichnisse ; Gesammelt und hrsg. von Kai Donner. Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 64. Helsinki 1932
  • Ethnological notes about the Yenisey-Ostyak : in the Turukhansk region. Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 33. Helsinki 1933
  • Lyhyitä puheita, esitelmiä ja kirjoituksia. Tekijä, Helsinki 1933
  • Sibirien : folk och forntid. Söderström, Helsingfors 1933, suomeksi nimellä Siperia : elämä ja entisyys. Otava 1933
  • Über sprachgeographische untersuchungen und ihre ausführung in Finnland. Helsinki 1933
  • Sotamarsalkka vapaaherra Mannerheim. WSOY 1934, 3. painos 1937, 4. näköispainos 1997

Toimitustöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen vapaussota. I, Valmistelut ja esihistoria ; toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1921
  • Suomen vapaussota. II, Sodan puhkeaminen ja rintaman muodostuminen ; toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1922
  • Suomen vapaussota. III, Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan tapahtumat ; toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1921
  • Suomen vapaussota. IV, Aika valkoisten yleisen hyökkäyksen alkuun ; toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1924
  • Suomen vapaussota. V, Tampereen hyökkäysliike ; toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio ; kirjoittanut W. A. Douglas. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1925
  • Suomen vapaussota. VI, Viipurin valloituksen edellinen aika : Länsi-Suomen puhdistaminen ; toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1927
  • Suomen vapaussota. VII, Saksan joukkojen toiminta Etelä-Suomessa ; toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1922
  • Suomen vapaussota. VIII, Viimeiset sotatoimet Itä-Suomessa ; toimittaneet Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1927

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gothóni, René: Donner, Kai (1888–1935). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001 (päivitetty 7.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset 1930. Otava, Helsinki 1985.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Gothóni, René: Donner, Kai (1888–1935). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001 (päivitetty 7.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Maija Väisänen: Donner, Otto (1835–1909) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001 (päivitetty 11.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. ↑ Donner, Minette (1848–1922) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. ↑ Siltala 1985, s. 104.
  5. ↑ Siltala 1985, s. 58–61, 100, 103–107, 111, 123, 137–140, 168.
  6. ↑ Raja 1918 kertoo valintojen vaikeudesta ja seurauksista. Yle.fi 29.11.2007. Viitattu 18.12.2011.
  7. ↑ Louheranta, Olavi: Siperiaa sanoiksi – uralilaisuutta teoiksi: Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta Helsingin yliopisto. Viitattu 1.11.2010.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Donner, Jörn: Isän jalanjäljillä. ((I min fars fotspår, 2006.) Suomentanut Anna Paljakka) Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20921-3
  • Louheranta, Olavi: Kai Donner. Tutkimusmatkat ja tieteellinen elämäntyö. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2019. ISBN 978-951-858-091-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]