Kalle Könkkölä

Kalle Könkkölä
Könkkölä SuomiAreena-tapahtumassa 2015.
Könkkölä SuomiAreena-tapahtumassa 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt16. tammikuuta 1950
Helsinki
Kuollut11. syyskuuta 2018 (68 vuotta)
Helsinki
Poliitikko
Puolue Vihreä liitto
Asema Kansanedustaja (1983–1987)
Vaalipiiri Helsingin kaupungin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki

Kalle Kustaa Topias Könkkölä (16. tammikuuta 1950 Helsinki – 11. syyskuuta 2018 Helsinki[1]) oli suomalainen vihreiden poliitikko ja kansanedustaja.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Könkkölän isä oli insinööri ja äiti konttoristi, ja kuusilapsinen perhe asui isän työn vuoksi muutamia vuosia Äänekoskella, jossa Kalle aloitti koulunkäyntinsä. Synnynnäinen lihassairaus vaikutti hänen liikkumiseensa jo silloin.[2] Perhe asui pitkään Keravalla, jossa isä toimi kaupungin insinöörinä.[3] Könkkölä valmistui ylioppilaaksi vuonna 1969 ja luonnontieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1974. Opiskeluaikanaan Könkkölä lähti mukaan opiskelijapolitiikkaan, ja valmistuttuaan hän oli muutamien opiskelijaystäviensä kanssa perustamassa Helsinki-liikettä. Liike osallistui vuoden 1976 kunnallisvaaleihin, mutta ei saanut yhtään ehdokastaan Helsingin kaupunginvaltuustoon.[3]

Könkkölä teki opintomatkoja Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Alankomaihin, Tanskaan ja Ruotsiin. Könkkölä toimi Hengityslaitepotilaat ry:n toiminnanjohtajana vuosina 1974–1997, Tiedotuskynnys-lehden päätoimittajana vuodesta 1975 ja Valtakunnallisen vammaisneuvoston pääsihteerinä vuosina 1998–2003.[4][3]

Könkkölä toimi pitkään vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana. Hän oli vammaisten kehitysyhteistyötä tukevan Abilis-säätiön perustaja ja hallituksen puheenjohtaja (2010).

Könkkölä oli toinen Vihreän liiton ensimmäisistä kansanedustajista vuosina 1983–1987. Eduskunnassa Könkkölä oli sosiaalivaliokunnan jäsenenä. Hän toimi myös Vihreän liiton ensimmäisenä puheenjohtajana vuonna 1987 ja varapuheenjohtajana vuosina 1990–1991. Könkkölä oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1985–2004.[4] Eduskunnassa Könkkölältä evättiin aluksi oikeus henkilökohtaiseen avustajaan – nykyistä avustajajärjestelmää ei 1980-luvulla vielä ollut –, mutta Könkkölä vei asian hallinto-oikeuteen, jossa hän voitti juttunsa. Tämän jälkeen eduskunta palkkasi hänelle avustajan sihteerin töitä varten valtion alimmassa palkkaluokassa.[3]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Könkkölä oli naimisissa arkkitehti Maija Könkkölän (o.s. Elomaa) kanssa, joka kuoli vuonna 2012.[5] Könkkölä kuoli keuhkokuumeeseen sairaalassa syyskuussa 2018.

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Coming into the Light. Finnish Disabled People Speak Up. Helsinki: Threshold, 1989.
  • Vaivaiset, Suomi, maailma. Helsinki: Kynnys, 1991. ISBN 951-961-882-1
  • Saraste, Heini & Könkkölä, Kalle: Huoneekseni tuli maailma. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-021-023-4
  • Tunne oikeutesi, pidä puolesi, auta muitakin. Vammaisten ihmisten ihmisoikeusopas. Helsinki: Valtakunnallinen vammaisneuvosto, 2003. ISBN 952-001-298-2
  • Saraste, Heini, Heinonen, Väinö ja Könkkölä, Kalle: Voihan vammainen. Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta. INTO-kustannus, 2017. ISBN 978-952-264-831-0.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vammaisten oikeuksien puolesta taistellut Kalle Könkkölä on kuollut 68-vuotiaana Ylen uutiset. 11.9.2018. Viitattu 11.9.2018.
  2. ↑ Esteiden raivaaja www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 21.11.2020.
  3. ↑ a b c d Suvi Kerttula: "Kuules Kalle, kyllä kaikki järjestyy". Ilta-Sanomat 23. syyskuuta 2017, Plus-liite s. 10–13. Helsinki: Sanoma Media Finland.
  4. ↑ a b Kalle Könkkölä Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  5. ↑ http://iltamakasiini.fi/kalle-konkkola-avautuu-elamastaan-vaimonsa-kuoleman-jalkeen/ [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
– 		Vihreän liiton puheenjohtaja
1987 		Seuraaja:
Heidi Hautala