Kalliotierasammal

Kalliotierasammal
Kalliotierasammalta variksenmarjan ympärillä
Kalliotierasammalta variksenmarjan ympärillä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Sammalet Bryobionta
Kaari: Lehtisammalet Bryophyta
Luokka: Aitosammalet Bryopsida
Alaluokka: Kynsisammalet Dicranidae
Lahko: Kivisammalet Grimmiales
Heimo: Kivisammalet Grimmiaceae
Suku: Tierasammalet Racomitrium
Laji: lanuginosum
Kaksiosainen nimi

Racomitrium lanuginosum
(Hedw.) Brid.[3]

Katso myös

  Kalliotierasammal Commonsissa

Kalliotierasammal (Racomitrium lanuginosum) on tierasammalten sukuun ja kivisammalten heimoon kuuluva elinvoimainen sammal.

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliotierasammal on kookas (5-20 cm) harmahtava sammal. Sen lehdissä on vankka keskisuoni ja pitkä karvakärki.[4][5]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliotierasammal esiintyy ympäri maailmaa ja se suosii mereisiä alueita. Suomessa se kasvaa koko maassa, yleismpänä rannikolla ja tuntureilla.[3]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliotierasammal kasvaa Suomessa karuilla kallioilla. Samanlaisilla paikoilla kasvaa myös esim. silotierasammal, kiviharmosammal ja kivikynsisammal.

Maailmalla kalliotierasammalen elinympäristöihin kuuluvat myös muun muassa Ison-Britannian peittosuot [6], sekä Islannin laavakentät, joilla kalliotierasammal voi olla lähestulkoon ainut kasvilaji elinympäristössään [7].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hodgetts, N.: Racomitrium lanuginosum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Kalliotierasammal – Racomitrium lanuginosum Laji.fi. Viitattu 28.8.2022.
  3. ↑ a b Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Jahns, Hans Martin: Sanikkaiset sammalet jäkälät. Otava, 1982. ISBN 951-1-06854-7
  5. ↑ Rikkinen Jouko: Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22221-7
  6. ↑ https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1179/037366803125002617
  7. ↑ https://eunis.eea.europa.eu/habitats/2866

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]