Kalpapyrstö | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Alaluokka: | Neopterygii |
Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
Heimo: | Kivinilkat Zoarcidae |
Suku: | Lycodes |
Laji: | vahlii |
Kaksiosainen nimi | |
Lycodes vahlii |
Kalpapyrstö (Lycodes vahlii) on kivinilkkoihin kuuluva pitkänomainen ahvenkala, joka elää Pohjois-Atlantin kylmissä vesissä.[1]
Täysikasvuisen kalpapyrstön pituus on keskimäärin 25–30 cm ja enimmillään 52 cm. Sillä on pitkänomainen ruumis, jossa on 99–119 selkänikamaa. Väritykseltään se on tasaisenruskea lukuun ottamatta 1–3 mustaa läiskää selkäevän etupäässä. Ihoa peittävät suomut muualla paitsi selkäevän etupuolella. Poikasissa on lisäksi kapeita, vaaleita poikkijuovia, jotka vähitellen häviävät iän myötä.[1] Kylkiviiva sijaitsee vatsapuolella lähellä peräevää.[1][2] Toinen erityinen tuntomerkki on musta vatsakalvo.[1]
Kalpapyrstö elää Atlantin valtameren pohjoisosissa. Levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Islannin rannikolle ja Barentsinmeren lounaisosiin ja jatkuu Norjan rannikkoa myöten Skagerrakiin ja Kattegatin pohjoisosiin. Atlantin luoteisosissa sitä tavataan Grönlannin lounaispuolelta Nova Scotian rannikolle ulottuvalla vyöhykkeellä.[1]
Kalpapyrstö on pohjakala, joka elää 150–500 metrin syvyydessä liejuisessa merenpohjassa. Se viihtyy merivedessä, jonka lämpötila on 2–6 °C ja suolapitoisuus 34–35 promillea. Ravinnokseen se käyttää monisukasmatoja, pieniä nilviäisiä ja äyriäisiä, Ophiurida-lahkon käärmetähtiä sekä tähtimatoja. Kutemisen jälkeen naaras laskee mädin merenpohjaan.[1] Mätimunat ovat melko isoja (läpimitta 4,5–6 mm), mutta toisaalta niitä syntyy yhdessä kudussa vain vähän (27–93).[1][2]
Kalpapyrstöllä ei ole kaupallista merkitystä, mutta sitä kalastetaan jonkin verran ruoaksi levinneisyysalueeseen kuuluvissa valtioissa.[2]