Kalsiumsyanidi

Kalsiumsyanidi
Tunnisteet
CAS-numero 592-01-8
PubChem CID 11590
Ominaisuudet
Molekyylikaava Ca(CN)2
Moolimassa 92,12
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 640 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 1,8 g/cm³[3]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

[4]

Kalsiumsyanidi (Ca(CN)2) on kalsium- ja syanidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään jalometallien metallurgiassa ja tuholaismyrkkynä hyönteisten ja jyrsijöiden hävittämiseen.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhtaana kalsiumsyanidi on valkoista kiteistä ainetta, mutta epäpuhtauksien vuoksi kaupallinen tuote on väriltään harmahtavaa. Kalsiumsyanidi reagoi veden kanssa muodostaen vetysyanidia, joka voi muodostaa ruskean tai mustan polymeerin. Vetysyanidia muodostuu myös, kun yhdiste reagoi happoliuosten kanssa tai kuumennettaessa. Lisäksi yhdiste reagoi muiden syanidien tavoin rikin kanssa muodostaen tiosyanaatteja ja rautasuolojen kanssa ferrosyanideksi.[1][2][3][5][6]

Muiden syanidien tavoin kalsiumsyanidi vapauttaa helposti vetysyanidia ja on sen vuoksi hyvin myrkyllistä. Aineelle altistumisesta voi seurata huonovointisuutta, hengityksen vaikeutuminen, heikkous ja tajuttomuus. Kalsiumsyanidille altistuminen voi johtaa jopa kuolemaan.[3][6]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalsiumsyanidia voidaan valmistaa neutraloimalla vetysyanidia kalsiumhydroksidilla, mutta teollisesti sitä valmistetaan pääasiassa kalsiumkarbidista. Kalsiumkarbidia kuumennetaan sähköisessä uunissa typen läsnä ollessa, jolloin muodostuu kalsiumsyanamidia. Kalsiumsyanamidi muuttuu kalsiumsyanidiksi hiilen ja natriumkloridin läsnä ollessa 1 000 °C:n lämpötilassa.[1][2][5]

Kalsiumsyanidin tärkein käyttökohde on kullan ja hopean metallurgiassa jalometallien erottaminen malmeistaan kalsiumsyanidin avulla. Yhdistettä voidaan myös käyttää hyönteis- ja jyrsijämyrkkynä suljetuissa tiloissa, koska kosteassa ilmassa siitä vapautuu myrkyllistä vetysyanidia. Kalsiumsyanidia on käytetty myös raudan karkaisuun ja ammoniumsyanidin ja syanamidin valmistamiseen.[1][2][5][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 380–381. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b c d Lawrence D. Pesce: Cyanides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 23.3.2015
  3. ↑ a b c Kalsiumsyanidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 23.3.2015
  4. ↑ Calcium cyanide PubChem. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Ernst Gail, Stephen Gos, Rupprecht Kulzer, Jürgen Lorösch, Andreas Rubo, Manfred Sauer, Raf Kellens, Jay Reddy, Norbert Steier & Wolfgang Hasenpusch: Cyano Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 23.3.2015
  6. ↑ a b c Pradyot Patnaik: A Comprehensive Guide to the Hazardous Properties of Chemical Substances, s. 325–326. Wiley-Intersciences, 2007. ISBN 978-0-471-71458-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 23.3.2015. (englanniksi)