Kameruninruostegueretsa | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Kädelliset Primates |
Alalahko: | Haplorrhini |
Osalahko: | Apinat Simiiformis |
Yläheimo: | Vanhan maailman häntäapinat Ceropithecoidea |
Heimo: | Häntäapinat Ceropithecidae |
Alaheimo: | Lehtiapinat Colubinae |
Tribus: | Colobini |
Suku: | Piliocolobus |
Laji: |
preussi Matschie 1900[2] |
Kameruninruostegueretsa (Piliocolobus preussi) on Piliocolobus-sukuun kuuluva laji. Sitä tavataan Länsi-Kamerunissa ja pienessä osassa Kaakkois-Nigeriaa. Lajin kanta on vähentynyt viime aikoina pääasiassa laittoman metsästyksen vuoksi sekä elinympäristöjen häviämisen takia. Laji on äärimmäisen uhanalainen. Se on uhanalaisin afrikkalainen apina, ja niiden määrä on vähentynyt 80 prosenttia viimeisen 30 vuoden aikana.[1]
Kameruninruostegueretsa painaa noin 5–11 kilogrammaa, ja keskipituus on noin 56–63 senttimetriä, ja niiden häntä lisää pituutta noin 75 senttimetriä. Niiden turkin värityksessä vaihtelevat punaruskeat sävyt, joita on niiden vartalossa ja hännässä, rinta, vatsa ja raajat sisäpuolelta ovat vaaleita, selkä on punertavanruskea tai harmaanmusta. Naama on tummasävyinen, ja poskissa on punertavaa karvaa. Poikasten väritys on tumma, mutta vatsan puolelta ne ovat harmaita.[3]
Kameruninruostegueretsat viettävät suurimman osan ajasta sademetsän puiden latvoissa, ja ne käyvät maan pinnalla harvoin. Ne saavat pääasiallisen ravintonsa myös puista, ja se koostuu puiden lehdistä, joiden lisäksi ne syövät jonkin verran kukkia ja silmuja. Koska puiden lehdissä ei ole paljon ravinteita, niiden on syötävä paljon, jotta ne saisivat niistä riittävästi energiaa.[3]
Kameruninruostegueretsat elävät 20–60 yksilon laumoissa, joskus lauman koko saattaa olla suurempi, noin 100 yksilöä. Laumoissa on tavallisesti useita uroksia, naaraita ja niiden poikasia. Naaraat synnyttävät yhden poikasen joka toinen vuosi, 5–6 kuukautta kestäneen tiineysajan jälkeen. Parittelua tapahtuu ympäri vuoden, mutta sadekautena eniten. Ennen parittelua niiden sukupuolielimiin ilmaantuu turvotusta ja punotusta ja ne yrittävät myös herättää urosten huomion.[3]