Kanal – kirottujen tie

Kanal – kirottujen tie
Kanał
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Andrzej Wajda
Käsikirjoittaja Jerzy Stefan Stawinski
Tuottaja Stanislaw Adler
Säveltäjä Jan Krenz
Kuvaaja Jerzy Lipman
Leikkaaja Halina Nawrocka
Tuotantosuunnittelija Roman Mann
Lavastaja Roman Mann
Pääosat Wienczyslaw Glinski
Teresa Izewska
Tadeusz Janczar
Emil Karewicz
Valmistustiedot
Valmistusmaa Puola
Tuotantoyhtiö WFF, Lódz
Zespól 'Kadr'
Film Polski
Levittäjä Mokép
Ensi-ilta 1957
Kesto 97 min
Alkuperäiskieli puola
Edeltäjä Sukupolvi
Seuraaja Tuhkaa ja timanttia
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kanal – kirottujen tie (puol. Kanał) on Andrzej Wajdan ohjaama elokuva vuodelta 1957. Se on toinen osa sotatrilogiasta, jonka ensimmäinen osa on Sukupolvi (1954) ja kolmas osa Tuhkaa ja timanttia (1958). Elokuvan aiheena on toisen maailmansodan aika, syyskuu 1944 ja vastikään puhjennut Varsovan kansannousu.[1]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Wienczyslaw Glinski … luutnantti Zadra  
 Teresa Izewska … Stokrotka / Daisy  
 Tadeusz Janczar … Korab  
 Emil Karewicz … Madry  
 Wladyslaw Sheybal … säveltäjä  
 Stanislaw Mikulski … Smukly  
 Teresa Berezowska … Halinka  
 Tadeusz Gwiazdowkski … kersantti Kula  
 Zofia Lindorf … tytärtään etsivä vanha nainen  
 Janina Jablonowska … nainen  
 Maria Kretz … haavoittunut nainen  
 Jan Englert … Zefir  
 Kazimierz Dejunowicz … kapteeni Zabawa  
 Zdzislaw Lesniak … Maly  
 Maciej Maciejewski … luutnantti Gustaw  

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan kotiarmeija eli Armia Krajowa käynnisti Varsovan kansannousun Neuvostoliiton joukkojen lähestyessä Saksan miehittämää kaupunkia elokuussa 1944. Ideana oli vapauttaa Puolan pääkaupunki ennen neuvostojoukkojen saapumista. Puna-armeija pysäytti kuitenkin tarkoituksellisesti etenemisensä ja saksalaisten onnistui kukistaa kapina. Kapinan aikana sai surmansa tuhansia puolalaisia taistelijoita ja satojatuhansia siviilejä. Jerzy Stefan Stawiński oli ollut Puolan kotiarmeijan komppanian komentaja. Sodan jälkeen hän julkaisi omiin kokemuksiinsa perustuvan tarinan Kanal kirjallisuusjulkaisussa Twórczość, ja kehitti edelleen siihen pohjautuvan elokuvakäsikirjoituksen.[2]

Käsikirjoitus oli Neuvostoliiton johtamassa Itä-Euroopassa arkaluontoinen, mutta yhteiskunta alkoi vapautua Neuvostoliiton johtaja Josif Stalinin kuoltua vuonna 1954. Hänen seuraajansa Nikita Hruštšovin kaudella tiukka sensuuri löyheni. Ideaan elokuvasta suhtauduttiin nyt kommunistien hallitsemassa Puolassa kuitenkin nihkeästi. Valtio hyväksyi sen tuotannon lopulta paljolti koska hiljattain perustetun tuotantoyhtiö Kadrin edustaja Tadeusz Konwicki lobbasi sen puolesta. Elokuvan ohjaajaksi valikoitui Andrzej Wajda.[2]

Elokuvan kuvaukset alkoivat Varsovassa vuonna 1956. Monet kuvauksista tehtiin paikallisella studiolla P. P. Film Polski. Ulkoilmakohtauksia tehtiin myös Varsovan vanhankaupungin raunioilla, joista kaikkea ei vielä oltu jälleenrakennettu maailmansodan jälkeen. Viemäreihin kohdistuviin kohtauksiin rakennettiin yksityiskohtaiset lavasteet kuvaaja Jerzy Lipmanin johdolla.[2]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai ensi-iltansa Varsovassa 20. toukokuuta 1957. Elokuva sai aluksi jonkin verran kritiikkiä kotimaassaan, koska sen tarinaa pidettiin epäsankarillisena ja liian synkkänä.[2]

Elokuva esitettiin Ranskassa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 1957. Se sai jaetun tuomariston erikoispalkinnon yhdessä Ingmar Bergmanin elokuva Seitsemäs sinetti kanssa. Vastaanotto kriitikkojen taholta Ranskassa oli hyvä, mikä vaikutti myös kriitikkojen myöhempiin mielipiteisiin elokuvan kotimaassa. Elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa vuonna 1961, jossa sitä esitettiin muutamassa taide-elokuvateatterissa.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 22.6.2011, s. D 7.
  2. ↑ a b c d e Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 187-190. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]