Kangaspaju | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Elinvoimainen |
Tieteellinen luokittelu | |
Kladi: | Koppisiemeniset |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Rosidit |
Lahko: | Malpighiales |
Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
Suku: | Pajut Salix |
Laji: | bebbiana |
Kaksiosainen nimi | |
Salix bebbiana |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Kangaspaju (Salix bebbiana) on pensasmainen pajulaji, joka voi joskus kasvaa pieneksi puuksi. Sen korkeus on puolesta kahteen metriä.
Kangaspajun haarat ovat harmaan punaruskeita ja tavallisesti lyhytkarvaisia. Vuosikasvaimet ovat aluksi tiheäkarvaisia, myöhemmin harvakarvaisia. Lehtien korvakkeet yleensä puuttuvat. Lehtilavan koko on 3–7 cm ja se on ehyt, sulkasuoninen, pyöreähkö–soikea–puikea, suippo- ja suorakärkinen, ylä- ja alapuolelta tiheään harmaakarvainen. Lehtilaita on ehyt tai niukasti hampainen. Lehdessä on 6–8 suoniparia. Kangaspaju on kaksikotinen, se kukkii lehtien puhjetessa. Suomessa kukinta-aika on kesäkuussa. Kukinto on kokonaisena variseva, lyhyt ja harsu norkko. Kukat sijaitsevat norkkosuomujen hangassa, pieniä, kehättömiä, mesinystyisiä. Norkkosuomut ovat vaaleanruskeita. Palhot ovat tyvestä karvaisia. Sikiäin on pitkäperäinen, karvainen, vartalo on lyhyt tai puuttuu, luotit uloskaartuvat. Hedelmä on kiiltävä ja lyhytkarvainen kota. Siemenet ovat pieniä, tyviosa on lenninhaiveninen.[2][3]
Kangaspajua esiintyy Suomessa Lapissa ja Koillismaalla yleisenä, runsaimmin sitä tavataan Inarin korkeudella. Se kasvaa kuivissa kangasmetsissä ja jokivarsien soraikoilla.[3] Laji on läheinen ahopajun (Salix starkeana) kanssa, joka kasvaa Etelä-Suomessa yleisemmin kuin Pohjois-Suomessa.[3]