Kantha

Kantha-tekniikalla yhdistettyjä värikkäitä kangastilkkuja.
Bangladeshilainen nainen valmistaa tekniikkaa käyttäen nakshi kantha -vilttiä.

Kantha tai sujani on Intiassa kehitetty kirjontatekniikka ja tekstiilityyppi, jossa kangastilkkuja yhdistetään tikkaamalla ne limittäin ja kerroksittain. Tekniikkaa on hyödynnetty lähinnä Itä-Intian ja Bangladeshin alueilla. Nykyään kanthaa harjoitetaan Länsi-Bengalissa ja Bangladeshissa sekä paikoittain myös Odishassa ja Biharissa.[1]

Kantha on sukua Keski-Aasiasta tunnetulle suzani-kirjontaperinteelle, josta on peräisin myös tekniikan toinen nimi sujani. Kantha kehitettiin muinaisessa Intiassa jo ennen Veda-kautta eli ennen vuotta 1500 eaa. Tekniikan nimi saattaa juontaa juurensa sanskritin kielen sanaan kontha, joka tarkoittaa ryysyjä tai lumppuja. Ensimmäinen kirjallinen maininta kanthasta on vuonna 1557 julkaistussa teoksessa Chaitanya Charitamrita.[1]

Tekniikka ja tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähikuva kantha-tekniikalla tikatusta yksinkertaisemmasta viltistä.
Perinteinen nakshi kantha -viltti.

Alkujaan kantha syntyi käytännön tarpeesta ja sen tekeminen oli arkinen taito, jonka jokainen nainen tunsi. Tekniikan avulla valmistettiin esimerkiksi vilttejä, mattoja ja peitteitä vanhoista sari-mekkojen ja dhoti-housujen kankaista. Langaksi käsityöläiset käyttivät kierrätyskankaasta otettua lankaa. Yksinkertaisimmillaan kantha-töissä käytetään vain etupistoja eli juoksevaa ommelta. Myös pykäpistoja ja ketjupistoja saatetaan käyttää. Ajan myötä alettiin tehdä suuria nakshi kantha -vilttejä, jotka koristellaan mutkikkaammin kuvioin ja kirjontapistoin. Nykyään töissä hyödynnetään kierrätyskankaiden sijaan tavallisesti uusia kankaita.[1]

Töihin kirjottavat kuviot piirretään ensin kankaalle ja täytetään sitten värikkäillä langoilla. Ennen vanhaan kantha-töissä yleisiä värejä olivat punainen, musta ja sininen. Nykyään valmistetaan kaiken värisiä töitä. Kuvioiden teemat vaihtelevat laidasta laitaan. Hinduperheissä koristelu hyödynsi kuitenkin perinteisesti enemmän uskonnollisia ja mytologisia teemoja, kun taas muslimiperheissä koristelussa oli enemmän islamilaisia ja persialaisia vaikutteita, kuten geometrisiä kuvioita ja kukkakuvioita. Kuvioinnin on perinteisesti ajateltu suojaavan esimerkiksi kanthaan kapaloitua lasta pahalta silmältä. Kanthatöiden kirjominen on myös tarjonnut naisille mahdollisuuden ilmaista omia pelkojaan, toiveitaan ja perheen historiaa taiteen keinoin.[1]

Kun ennen vanhaan kanthaa tekivät yhteiskuntaluokasta riippumatta kaikki naiset, nykyään sitä tekevät lähinnä köyhemmät naiset elannokseen. Toisaalta nykyään on myös paljon muotisuunnittelijoita, jotka käyttävät kanthaa töissään. Vuonna 2015 kantha oli esillä Burberry Prorsumin mallistossa, jonka teemana olivat tilkkutyöt, printit ja kuviot.[1]

  • Boro, samanlainen japanilainen käsityötekniikka
  1. a b c d e Sunder, Kalpana: The stories hidden in the ancient Indian craft of kantha BBC. 20.10.2022. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]