Kapealehtisavikka

Kapealehtisavikka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Chenopodioideae
Suku: Savikat Chenopodium
Laji: pratericola
Kaksiosainen nimi

Chenopodium pratericola
Rydb.

Katso myös

  Kapealehtisavikka Wikispeciesissä
  Kapealehtisavikka Commonsissa

Kapealehtisavikka (Chenopodium pratericola) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva savikkakasvi.[1]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotinen kapealehtisavikka kasvaa 30–70 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on useimmiten harmaanvihreä ja hyvin jauhoinen. Varsi on pysty, kova, vihreäraitainen ja lehtihangoiltaan vihreä. Kierteisesti olevat lehdet ovat lyhytruotisia. Lehtilapa on kasvin keskiosissa kooltaan tavallisesti 2–4 cm, ehytlaitainen tai sen tyviosassa on joskus yksi tai kaksi isoa liuskamaista hammasta. Lehtilapa vaihtelee muodoltaan kapeanpuikeasta suikeaan ja tasasoukkaan, kärki on lyhytsuippuinen ja otainen. Vihreä kukinto on tavallisesti pitkälti lehdetön ja muodoltaan tavallisesti tähkämäinen. Kukinnon sykeröt ovat pieniä ja tiheitä. Suomessa kapealehtisavikka kukkii elo-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa, 1,2–1,6 mm pitkä, ympärykseltään pyöreä, tylppäreunainen sekä pinnaltaan matalakuoppainen.[2]

Laji muistuttaa suuresti kapealehtisiä jauhosavikka-yksilöitä (C. album).[3]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapealehtisavikka on alkujaan kotoisin Pohjois-Amerikasta.[1] Suomessa lajia on tavattu satunnaisesti eri puolilta maata Oulun korkeudelle saakka.[4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapealehtisavikka on Suomessa uustulokas, jota on tavattu erilaisilla joutomailla kuten myllyillä, rautateillä, satamissa, kaatopaikoilla ja täytemailla.[1]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden savikkalajien tapaan myös kapealehtisavikka sopii ihmisravinnoksi.[1] Kapealehtisavikat ovat  ruskopikkumittarin (Eupithecia sinuosaria) ja  savikkamittarin (Pelurga comitata) ravintokasveja.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 129.
  2. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 126–127, 129.
  3. ↑ Den virtuella floran: Smalmålla Viitattu 24.2.2013. (ruotsiksi)
  4. ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Kapealehtisavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 24.2.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]