Karayuki
Karayuki oli japanilainen prostituoitu, joka oli myyty ulkomaille työtä tekemään. Alun perin nimitystä käytettiin Japanissa yleisesti ottaen ihmisistä, usein pohjoiskyushulaisista, jotka lähtivät töihin ulkomaille. Myöhemmin se alkoi merkitä ulkomaille töihin lähetettyä prostituoitua. Tavallisesti karayukit työskentelivät Kaakkois-Aasian maissa.[1]
Tiedetään, että Nagasakista lähetettiin lapsia jonkinlaisena kauppatavarana jo 1600-luvulta lähtien. 1800-luvulla Japani avautui muulle maailmalle, ja 1800-luvun puolivälistä lähtien ulkomaille myytiin ainakin nuoria naisia sekä ei-toivottuja lapsia, jotka olivat vain puoliksi japanilaisia. Japanilaisessa yhteiskunnassa puoliksi japanilaisilla lapsilla ei tuohon aikaan ollut tunnustettua asemaa ja heitä halveksuttiin. Maan hallitus yritti kieltää lasten myynnin ulkomaille, mutta kielloista ei ollut apua. Vuonna 1870 ulkomaille myytiin 34 lasta. Ainakin osa tytöistä ja naisista joutui ihmiskauppiaiden kaappaamiksi sen jälkeen, kun heille oli luvattu Japanin sisältä työpaikka. Todellisuudessa heidät vietiinkin ulkomaille ja satamassa huutokaupattiin työhön bordelliin.[1]
Karayukit ansaitsivat työstä rahaa, joista osan he saattoivat lähettää perheelleen Japaniin. He elivät ilmeisesti jonkinlaisessa velkaorjuudessa. Kotimaahan he eivät voineet enää koskaan palata, koska he menettivät työn myötä maineensa.[1]
Vuonna 1882 Shanghaissa työskenteli 800 ja vuonna 1909 jo 3500 karayukia. Mantšuriassa työskenteli vuosien saatossa yhteensä 30 000 karayukia. 1900-luvun alkupuolella karayukeja oli Siperiassa, Koreassa, Kiinassa, Mantšuriassa, Hongkongissa, Singaporessa, Borneossa, Kambodžassa, Vietnamissa, Thaimaassa, Malaijissa, Filippiineillä, Havaijilla ja Kaliforniassa.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Vesterinen, Ilmari: Geishat ja muita etnologisia kirjoituksia, s. 198–200. Hämeenlinna: Karisto, 1992. ISBN 951-23-3168-3.