Kari S. Tikka

Kari Sulo Tikka (21. elokuuta 1944 Lahti – 25. toukokuuta 2006 Helsinki) oli oikeustieteen tohtori, Helsingin yliopiston finanssioikeuden professori ja yksi Suomen johtavista verotuksen asiantuntijoista.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikka muutti 1962 Lahdesta Helsinkiin opiskelemaan ja suoritti sekä juristin että ekonomin tutkinnot. Tikka oli lahjakkuus ja hänestä tuli vain 31-vuotiaana Helsingin yliopiston finanssioikeuden professori.[1]

Tikka vaikutti pitkään oikeustieteen koulutuksessa ja koulutuksen kehittämistyössä, niin peruskoulutus- kuin jatkokoulutustasolla. Hän toimi aiemmin myös Suomen Lakimiesliiton puheenjohtajana.

Tikka oli mukana useissa lainvalmistelutyöryhmissä ja vaikutti keskeisesti suomalaisen verolainsäädännön kehitykseen. Pitkälti hänen aikaansaannoksenaan pidetään muun muassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmää, josta luovuttiin myöhemmin koti- ja ulkomaisten osinkojen erilaisen verokohtelun tultua EU-perussopimuksen vastaiseksi.

Ennen kuolemaansa Tikka esiintyi julkisuudessa näkyvästi tasaveron kannattajana.[2] Hän esitti, että pääomatulojen ja ansiotulojen erilainen verotus leventää taloudellista kuilua yritysten omistajien ja palkansaajien välillä.

Tikka kirjoitti lukuisia tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja, joista tunnetuimpia ovat Veropolitiikka sekä Yritysverotus 1–2 (yhdessä O. Nykäsen kanssa). Hänen väitöskirjansa Veron minimoinnista oli aikanaan yksi Suomen myydyimmistä väitöskirjoista. Hän kuului myös Verotus-lehden toimituskuntaan.

Tikka toimi myös Yliopiston Apteekin hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2001 alkaen kuolemaansa saakka.[3]

Vapaa-aikanaan Tikka harrasti taiteen keräämistä. Hänen kokoelmissaan oli esimerkiksi Picassoa, Matissea ja Chagallia. Hän myös seurasi aktiivisesti balettia ja teatteria. Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 6/2007 artikkelin "Professori Kari S. Tikan elämä" mukaan hän ei peitellyt homoseksuaalisuuttaan ja esiintyi muun muassa nuorten miesseuralaisten kanssa myös virallisilla vastaanotoilla.

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikka löydettiin 28. toukokuuta 2006 kuolleena asunnostaan. Hän oli silloin 61-vuotias. Poliisitutkimuksissa selvisi, että hän oli joutunut henkirikoksen uhriksi. Surmayötä edeltävänä iltana Tikka oli poistunut Helsingin Isolla Roobertinkadulla sijainneesta DTM-yökerhosta kahden nuoren miehen seurassa.[4]

Helsingin poliisi pidätti 29. toukokuuta surmasta epäiltynä 19-vuotiaan venäläisen Aleksandr Ioninin ja 23-vuotiaan Viron inkerinsuomalaisen Mika-Martti Zukovin, jotka tunnustivat teon ja kertoivat motiiviksi tavaroiden anastamisen asunnosta. Poliisin mukaan surmalla ei ollut yhteyttä Tikan ammattiin.

Kun oikeuden pääkäsittely alkoi 26. syyskuuta, kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander vaati Ioninin ja Zukovin tuomitsemista murhasta ja törkeästä ryöstöstä. Zukovia avusti oikeudessa Heikki Lampela.[5] Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteen murhasta ja tuomitsi Ioninin ja Zukovin taposta ja törkeästä ryöstöstä 11 vuodeksi vankeuteen.[6] Helsingin hovioikeus piti tuomiot samoina toukokuussa 2007 antamassaan päätöksessä. Heidät lähetettiin Vantaan vankilaan. Ionin oli teon tehdessään alle 21-vuotias, joten hän suoritti tuomiostaan nuorisovangin statuksella vain kolmasosan. Vapaaksi hän pääsi vankeuden kestettyä 3 vuotta ja 8 kuukautta.[7]

Kirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Professori Kari S. Tikan elämä, HS kuukausiliite, kesäkuu 2007, s. 43
  2. ↑ Tikka oli ve­ro­tuk­sen vi­sion­ää­ri
  3. ↑ Professori Kari S. Tikka 1944–2006
  4. ↑ Arolainen, Teuvo: Poliisi uskoo löytäneensä Kari S. Tikan surmaajan hs.fi. 30.5.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.10.2010.
  5. ↑ Tikan surmasta epäillyille syytteet 14.9.2006. Yle. Viitattu 4.3.2008.
  6. ↑ Kari S. Tikan surmaajille kovat tuomiot 11.10.2006. Yle. Viitattu 4.3.2008.
  7. ↑ https://hymy.fi/uutiset/veroprofessori-tikan-tappaja-vapautui-istuin-vain-kolme-vuotta/

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]