Kari Tarkiainen

Kari Tarkiainen.
Kari Tarkiainen 1997

Kari Valtteri Tarkiainen (s. 14. kesäkuuta 1938 Helsinki) on suomalainen historioitsija ja virkamies, filosofian tohtori 1974.[1] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 2010.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkiainen on tehnyt uraa arkistolaitoksissa Ruotsissa ja Suomessa. Vuodesta 1971 hän toimi pitkään Ruotsin valtionarkistossa, jossa hän oli ensimmäinen arkistonhoitaja (förste arkivarie) 1978–1982 ja 1984–1992 sekä arkistoneuvos (arkivråd) 1992–1996.[1] Hän oli Nordiska museetin arkistopäällikkö 1982–1984[2]. Hän työskenteli uransa päätteeksi Suomen arkistolaitoksen pääjohtajana ja valtionarkistonhoitajana 1996–2003[1].

Tarkiainen on keskiajan ja varhaisen uuden ajan asiantuntija, joka on kirjoittanut yleisesityksiä kulttuuri- ja sosiaalihistorian alalta sekä elämäkertoja.[1] Hän kuuluu historiantutkijana Eino Jutikkalan (Helsinki) ja Sten Carlssonin (Uppsala) koulukuntiin. Hän on tutkinut Venäjä-kuvaa Ruotsissa väitöskirjassa Vår Gamble Arffiende Ryssen (1974) ja kiteyttänyt havaintonsa tästä aiheesta teokseen Moskoviten (2017, suomenkielinen laitos Moskovalainen 2022), kirjoittanut elämäkerrat Mikael Agricolasta (1985, Viljo Tarkiaisen käsikirjoituksen pohjalta) ja Magnus Jacob Alopaeuksesta (1985). Hänen merkittävimpiä töitään ovat laaja historiateos Finnarnas historia i Sverige 1–2 (1990–1993), joka valaisee suomalaisten panosta Ruotsin yhteiskuntaan keskiajalta toisen maailmansodan aikaan[1]. Toinen suuri teos on monografia Sveriges Österland. Från forntiden till Gustav Vasa (2008, suomeksi Ruotsin Itämaa 2010), joka käsittelee Ruotsin merkitystä Suomelle, sen keskeisiä kysymyksiä Suomen historiassa, muuttoliikettä, hallinnon kehitystä, suomen ja ruotsin kielten välisiä suhteita[1][3]. Viron Ruotsin-ajan historiasta hän on kirjoittanut teoksen Provinsen bortom havet (2013) yhdessä puolisonsa, virolaisen historiantutkijan Ülle Tarkiaisen (os. Liitoja) kanssa.

Tarkiainen on myös ollut kiinnostunut kaunokirjallisuudesta, mikä näkyy muun muassa teoksesta Paavo Haavikko, modernisternas furste (1997), elämäkerrallisesta pienoisromaanista Särjetty sinetti (2000), esseekokoelmasta Januksen kahdet kasvot (2003) sekä byrokratiasatiirista Varjojen valtakunta (2008). Hänen muistelmansa Sade puhui latinaa (2019) ovat kulttuurihistoriallinen kuvaus tekijänsä vaiheista hänen kolmessa kotimaassaan Suomessa, Ruotsissa ja Virossa.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Tarkiaisen isoisä oli kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiainen ja isoäiti oli kirjailija Maria Jotuni, joista molemmista hän on kirjoittanut elämäkerran. Hänen setänsä oli valtiotieteilijä Tuttu Tarkiainen ja veljensä runoilija Lauri Tarkiainen.[4][5]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Venäjäntulkit ja slavistiikan harrastus Ruotsin valtakunnassa vv. 1595–1661 (Historiallinen arkisto 64, 1969)
  • Vår Gamble Arffiende Ryssen (väitöskirja, Uppsala universitet, 1974) ISBN 91-554-0103-1
  • Förvaringsmedel för arkivhandlingar (Svenska Riksarkivet,1975) ISBN 91-38-026 36-8
  • Finskt författningstryck från den svenska tiden (Pohjola-Norden, 1980) ISBN 91-85 276-14-6
  • Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja (Otava, 1985, Viljo Tarkiaisen käsikirjoituksen pohjalta) ISBN 951-1-08176-4
  • Porvoon piispa Magnus Jacob Alopaeus 1743–1818 (Suomen Historiallinen Seura,1985) ISBN 951-9254-65-X
  • Se vanha vainooja (Suomen Historiallinen Seura,1986) ISBN 951-9254-74-9
  • Viljo Tarkiainen, suomalainen humanisti (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1987) ISBN 951-717-498-5
  • Finnarnas historia i Sverige 1–2 (Suomen Historiallinen Seura ja Nordiska museet, 1990, 1993) ISBN 951-8915-38-5 ja 951-8915-72-5
  • Paavo Haavikko, modernisternas furste. Lyriken 1951–1966 (Atlantis, 1997) ISBN 91-7486-357-6
  • Särjetty sinetti (WSOY, 2000) ISBN 951-0-25246-8
  • Suomalaiset Ruotsissa. Jouni Korkiasaari ja Kari Tarkiainen. (Siirtolaisuusinstituutti, 2000) ISBN 951-9266-71-2
  • Januksen kahdet kasvot: esseitä arkistoista ja historiasta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003) ISBN 951-746-519-X
  • Sveriges Österland (Svenska litteratursällskapet i Finland, 2008, ISBN 978-951-583-155-2; suomeksi Ruotsin Itämaa, sis. joitakin tarkistuksia, Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010) ISBN 978-951-583-212-2)
  • Varjojen valtakunta (Raudpats, 2008) ISBN 978-9949-15-840-9
  • Provinsen bortom havet. Estlands svenska historia 1561–1710 Ülle Tarkiaisen kanssa (Svenska litteratursällskapet i Finland, 2013) ISBN 978-951-583-265-8, viroksi Meretagune maa (Varrak, 2014)
  • Maria Jotuni – vain ymmärrys ja hymy (Musarum minister, 2013) ISBN 978-952-93-2780-5
  • Moskoviten. Sverige och Ryssland 1478–1721 (Svenska litteratursällskapet i Finland, 2017) ISBN 978-951-583-412-6
  • Sade puhui latinaa. Muisti- ja mielikuvia matkan varrelta (Siltala, 2019) ISBN 978-952-234-611-7
  • Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022) ISBN 978-951-858-574-2
  • Taikaa ilmassa. Esseitä vanhasta ja nykyisestä Virosta (SKS Kirjat, 2024) ISBN 978-951-858-656-5

Toimituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ruotsin ja Venäjän rauhanneuvottelut 1557. Mikael Agricola Ruotsin lähetystön jäsenenä. Toim. ja ruotsinkieliset asiakirjat suom. Kari Tarkiainen, venäjänkieliset asiakirjat suom. ja komm. Gennadi Kovalenko ja Nina Kovalenko. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007) ISBN 978-951-746-878-7
  • Valtakunnan vaihdos 1809. Ajan tuntoja Alopaeuksen pappissuvun papereissa. Toim. ja esipuheella varustanut Kari Tarkiainen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009) ISBN 978-952-222-060-8

Palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniamerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kutsu Filosofisen Tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon 1964, s. 153
  • Pääjohtajakunta 1917–2005 (2005)
  • Suomen Historiallisen Seuran matrikkeli 1875–2007 (2007)
  • Juhlakirja Musarum minister (1998)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Tarkiainen, Kari. Uppslagsverket Finland.
  2. ↑ Tarkiainen, Kari: Finnarnas historia i Sverige. 3, Tiden efter 1945, s. 516. Stockholm: Nordiska museet, 1996. ISBN 9789517100441
  3. ↑ Sveriges Österland. Svenska litteratursällskapet i Finland].
  4. ↑ Tarkka, Pekka: Huojuvan talon perinne Helsingin Sanomat. 29.10.2000. Viitattu 23.2.2020.
  5. ↑ Tarkiainen, Kari. Sade puhui latinaa. Muisti- ja mielikuvia matkan varrelta, s. 382-392. (Siltala, 2019) ISBN 978-952-234-611-7
  6. ↑ Kari Tarkiainen får Statsrådet Mauritz Hallbergs pris 2018 Svenska litteratursällskapet i Finland rf. 16.5.2018. Arkistoitu 7.7.2018. Viitattu 7.7.2018. (ruotsiksi)