Karl Olivecrona
.jpg)
Karl Olivecrona (1897 – 1980) oli ruotsalainen oikeusteoreetikko, joka kuului skandinaavisen realismin eli Uppsalan koulukunnan merkittävimpiin edustajiin. Hän toimi prosessioikeuden professorina Lundin yliopistossa.
Olivecronan opettajana toimi Axel Hägerström, jolta hän sai paljon vaikutteita.[1] Hän itse käsitteli etenkin oikeuden olemassaoloon liittyviä kysymyksiä. Olivecronan mukaan oikeudellisia ja ylipäätänsä normatiivisia ilmiöitä, kuten omistusoikeus ja raha, ei ole todellisuudessa olemassa vaan niissä on kyse pelkästään kielellisistä ilmauksista, psykologisista ilmiöistä ja ulkoisista teoista. Oikeusnormit ovat vapaita imperatiiveja (ruots. fristående imperativer), jotka erottaa tavallisista käskyistä se, ettei niiden takana ei ole mitään tiettyä käskijää tai tahtoa. Nämä vapaat imperatiivit ovat tehokkaita, jos ne herättävät ihmisten mielessä mielteitä ja ideoita siitä, että pitää toimia imperatiiveissa tarkoitetulla tavalla. Oikeudessa on siis Olivecronan mukaan kyse esitieteellisessä yhteiskunnassa vallitsevaan kuvitelmaan maagisten käytäntöjen tehokkuudesta verrattavasta suuresta illuusiosta.[2][3] Olivecronan mukaan oikeuden tehokkuus perustuu organisoituun pakkoon, jonka käyttöä oikeus sääntelee, mutta tämän pakon vaikutus on pääsääntöisesti vain epäsuora, ihmisten alitajuntaan kätketty.[4]
Olivecrona oli poliittiselta kannaltaan oikealla, ja toisen maailmansodan aikana hänestä tuli yksi Natsi-Saksan politiikan merkittävimpiä puolustajia Ruotsissa. Sodan jälkeen hän luonnehti saksalaismyönteisyyttään pelkästään taktiseksi.[5]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Law as Fact (1. painos 1939, 2. painos 1971)
- Om lagen och staten (1940)
- Lagens imperativ (1942)
- The Problem of Monetary Unit (1957)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laakso, Seppo: Lainopin teoreettiset lähtökohdat. Tampere: Tampereen yliopisto, 2012.
- Lagerspetz, Eerik: Oikeusajattelun vuosisata. Turku: Aeropagus-kustantamo, 2009.
