Karmustiini

Karmustiini
Karmustiini
Karmustiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1,3-bis(2-kloorietyyli)-1-nitrosourea
Tunnisteet
CAS-numero 154-93-8
ATC-koodi L01AD01
PubChem CID 2578
DrugBank DB00262
Kemialliset tiedot
Kaava C5H9N3Cl2O2 
Moolimassa 214,052
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 31 °C [1]
Liukoisuus veteen 4 g/l (25 °C)[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 54%
Proteiinisitoutuminen 80%[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 1,5 tuntia[3]
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Intravenoosi

Karmustiini (C5H9Cl2N3O2) on nitrosoureioihin kuuluva syöpälääkkeenä käytettävä yhdiste. Sen vaikutusmekanismi perustuu alkylointiin ja sitä käytetään erityisesti aivokasvaimien hoidossa.

Toimintamekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karmustiini metaboloituu ihmiskehossa maksassa ja sen aineenvaihduntatuote kloorietyylidiatsohydroksidi on lääkeaineena aktiivinen. Karmustiini alkyloi DNA:n pyridiiniemäksiä tyypillisimmin sytosiinin. Karmustiinissa on kaksi alkyloivaa ryhmää ja näin DNA-säikeet ristisitoutuvat toisiinsa. Tämä johtaa syöpäsolujen kasvun estymiseen ja syöpäsolujen kuolemaan. Karmustiinia käytetään aivokasvainten kuten glioomien, myeloomien ja lymfoomien hoidossa. Karmustiinia voidaan käyttää myös kantasoluhoitojen yhteydessä.[2][3] Karmustiinia voidaan käyttää yhdessä temotsolomidin ja sädehoidon kanssa.[4] Karmustiinia käytetään ainoastaan infuusiona suonensisäisesti. Samalla tavoin vaikuttavaa lomustiinia voidaan annostella suun kautta.[3]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavin karmustiinin haittavaikutus on sen luuydintoksisuus ja siitä seuraava luuydinsuppressio. Muita haittavaikutuksia ovat muun muassa huonovointisuus ja pitkäaikaisessa käytössä voi ilmentyä munuaisvaurioita ja keuhkofibroosia. Syöpäsolut saattavat myös kehittää vastustuskyvyn karmustiinille ja muille nitrosoureajohdannaisille.[3][4][5]

Synteesi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karmustiinia syntetisoidaan 2-kloorietyyliamiinin ja 2-kloorietyyli-isosyanaatin välisellä reaktiolla. Tässä syntyvä 1,3-bis(2-kloorietyyli)urea reagoi dityppitrioksidin kanssa muodostaen karmustiinia.[6][7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Physical properties: Carmustine NLM Viitattu 8.2.2014
  2. ↑ a b Carmustine DrugBank. Viitattu 8.2.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Erkki Elonen: 61. Kasvainten kemoterapia Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 18.10.2023.
  4. ↑ a b David E. Thurston: Chemistry and pharmacology of anticancer drugs, s. 60. CRC Press, 2006. ISBN 9780849392191 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.2.2014). (englanniksi)
  5. ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1215. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.2.2014). (englanniksi)
  6. ↑ Ṛuben Vardanyan,Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 400. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.2.2014). (englanniksi)
  7. ↑ Axel Kleemann: Antineoplastic Agents, 1. Nonhormonal, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 8.2.2014

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.