Kartiopullistuma

Kartiopullistuma
Terveen silmän rakenne. C = sarveiskalvo
Terveen silmän rakenne.
C = sarveiskalvo
Luokitus
ICD-10 H18.6
ICD-9 371.6
MedlinePlus 001013
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Kartiopullistuma eli keratoconus tai keratokonus (kreikan sanasta keratos ’sarvi’ ja latinan sanasta conus ’kartio’) on hitaasti paheneva silmän sarveiskalvon pullistuma, joka heikentää näkökykyä. Taudin edetessä sarveiskalvo ohenee ja sen kaareva muoto alkaa muistuttaa enemmän kartiota. Näkö voi samentua niin paljon, ettei esimerkiksi näe enää lukea tai ajaa autoa, mutta pitkällekään edennyt kartiopullistuma ei kuitenkaan aiheuta täydellistä sokeutumista, sillä se on silmän pintarakenteen vaurio eikä vaikuta näköhermon toimintaan lainkaan.

Ilmeneminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarveiskalvon pullistuminen keskiosastaan johtuu sen ohenemisesta, mutta lääketiede ei ole yksimielinen siitä, onko kyse perinnöllisestä vammasta vai rappeutumasta. Noin joka 1 500. ihmisellä on kartiopullistuma kansallisuudesta ja ihonväristä riippumatta. Tavallisesti se todetaan myöhäisessä teini-iässä tai vähän yli parikymppisillä. Näkökyky voi huonontua huomattavasti lyhyessäkin ajassa, jolloin voi joutua uusimaan lasejaan useamman kerran vuodessa. Yleensä eteneminen hidastuu noin 40 vuoden iässä, joten jos vaiva todetaan vasta lähempänä keski-ikää, on varsin todennäköistä, että se pysyy lievänä. Kartiopullistuma vaivaa yleensä molempia silmiä mutta voi ilmetä ja edetä hyvinkin eri tahdissa.

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä kartiopullistuma ilmenee voimakkaana hajataittona ja näöntarkkuuden heikkenemisenä, johon liittyy useita mahdollisesti hyvinkin voimakkaita varjokuvia tai valoviivoja, jotka johtuvat silmän pinnan epäsymmetrisyyden lisääntymisestä. Valonsäteet eivät enää heijastukaan silmässä yhteen pisteeseen vaan muodostavat sivukuvia kuin huonosti viritetyssä analogisen TV:n kuvassa. Nämä ylimääräiset varjot näkyvät selvimmin katsottaessa pistemäistä valonlähdettä tummaa taustaa vasten. Esimerkiksi täysikuu voi keratokoonikon silmin näyttää epätarkalta ryppäältä (osin soikeitakin) kuita. Näitä varjokuvia voi olla ”oikean” kuun ympärillä jopa useita kymmeniä. Yleinen oire on myös silmän valonarkuus.

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epiteeli on poistettu ennen valokovetushoidon aloittamista. Kuva: Kymionis et al., 2009.
  • Silmälasit
    Lievemmissä tapauksissa hoidoksi riittävät tavalliset silmälasit, jotka korjaavat hajataiton heikentämää näöntarkkuutta.
  • Piilolinssi
    Pidemmälle edennyttä kartiopullistumaa hoidetaan piilolinssillä, joka korjaa sarveiskalvon muotoa säännöllisemmäksi. Kovatkaan piilolinssit eivät välttämättä kuitenkaan estä keratoconusta kehittymästä vakavammaksi.
  • Valokovetushoito (Corneal Cross Linking)
    Cross Linking -toimenpiteessä sarveiskalvo kyllästetään riboflaviinilla, jonka jälkeen sarveiskalvoa valotetaan puolen tunnin ajan UV-A-valolla. Lopputuloksena on sarveiskalvon sisäisten ristiliitosten määrän lisääntyminen ja sarveiskalvon jäykistyminen. Toimenpide on turvallinen, ja sen tulokset ovat erittäin hyviä, vaikkakin pidemmän aikavälin tutkimuksia toimenpiteen tehokkuudesta vielä kaivataan.
Intacs-renkaat silmässä toimenpiteen jälkeen
  • Intacs-renkaat
    Sarveiskalvon sisäisiin kerroksiin voidaan pienellä kirurgisella toimenpiteellä asettaa puolikaaren muotoiset renkaat, jotka palauttavat silmälle sen luonnollisempaa kaarevuutta. Hoidossa on huomattavasti nopeampi palautuminen kuin sarveiskalvosiirrossa, ja se on myös peruutettavissa renkaat poistamalla. Intacs-renkaiden ja Corneal Cross Linking -hoitojen yhdistämisestä on myös hyviä tuloksia. Intacs-renkaiden käytöstä on jo yli kymmenen vuoden seuranta keratoconuksen hoidossa, hyvin tuloksin.[1]
  • Sarveiskalvonsiirto
    Kartiopullistuma voi edetä niin voimakkaaksi, ettei riittävää näöntarkkuutta saavuteta enää linsseillä tai Intacs-renkailla. Noin 10 prosenttia kartiopullistumista vaatii leikkaushoitoa, jolloin sarveiskalvon vaurioitunut keskiosa korvataan luovuttajalta saadulla siirteellä. Keratokonus on Suomen suurin yksittäinen sarveiskalvosiirtojen aiheuttaja.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]