Katalepsis (m.kreik. κατάληψις; "tavoittaminen", "kiinniottaminen"[1]) on stoalaisen filosofian termi, joka tarkoittaa ulkoisten vaikutelmien, kuten aistihavainnon, käsittämisen aktia.[2]
Käsite on keskeinen stoalaisessa tietoteoriassa[2] ja havainnon filosofiassa. Stoalaisuuden mukaan kaikki vaikutelmat (fantasia) ovat joko tavoittavia (katalēptikē) tai ei-tavoittavia (akatalēpton). Tavoittavat vaikutelmat vastaavat täysin ulkoisessa todellisuudessa olevaa kohdettaan. Ei-tavoittavat vaikutelmat joko eivät vastaa kohdettaan, tai edustavat sellaista kohdetta, jota ei ole todellisuudessa edes olemassa. Katalepsis tarkoittaa tavoittavan vaikutelman saavuttamista.
Epiktetoksen mukaan aistihavainnot eivät juuri koskaan petä. Sen sijaan haasteena oli vapautua epätosista uskomuksista, jotka havaintoihin liittyvät. Vastaanotettu vaikutelma muuttuu uskomukseksi silloin, kun se hyväksytään. Stoalaisuuden mukaan ihmisen tulisi pyrkiä pitämään kaikki uskomuksensa tosina, niin että jokainen niistä on tavoittavan vaikutelman mukainen ja näin ”ottaa kiinni” todellisuuden olemuksen.[3]
Katalapsis takaa ymmärretyn vaikutelman totuuden. Jos henkilö hyväksyy kataleptiseen vaikutelmaan liittyvän uskomuksen, eli jos henkilö kokee katalepsiksen, tällöin siihen liittyvä uskomus ei voi olla muuta kuin tosi. Stoalainen viisas on sellainen, jolla on ainoastaan kataleptisia vaikutelmia, ja niin hän on erehtymätön.[4]
Skeptikot, jotka valitsivat stoalaiset luonnollisiksi filosofisiksi vastakohdikseen, torjuivat stoalaiset ajatukset ihmismielestä ja sen menetelmistä suurempien merkitysten ymmärtämiseksi. Esimerkiksi Arkesilaos katsoi, ettei ole olemassa yhtään sellaista aistivaikutelmaa, josta emme voisi erehtyä. Skeptikoiden tavoitteena oli stoalainen tietoteoria torjumalla torjua mahdollisuus stoalaisesta viisaudesta kokonaisuudessaan.[4]