Katharina Schratt

Katharina Schratt, Heinrich von Angelin maalaus.

Katharina Schratt (11. syyskuuta 1853 – 17. lokakuuta 1940) oli itävaltalainen näyttelijä. Hänet tunnettiin Itävalta-Unkarin hallitsijan Frans Joosef I:n pitkäaikaisena ystävättärenä ja luottohenkilönä.[1]

Schratt syntyi keskiluokkaiseen perheeseen. Hän teki teatteridebyyttinsä 11-vuotiaana paikallisella näyttämöllä. Isän mielestä se oli skandaali ja hän lähetti tyttärensä luostarikouluun. Luostarikoulussa Schratt esiintyi koulukavereilleen ja koulun johtajatar kirjoitti Schrattin isälle, että ottaisi tämän pois koulusta.[1]

Isän epäröinnin jälkeen Katharina Schratt sai luvan mennä Eduard Kirschnerin teatterikouluun Wienissä. Wienin näyttämöillä Schratt debytoi 17-vuotiaana. Vuonna 1873 hän esiintyi esimmäistä kertaa keisarille tämän valtaantulon 25-vuotisjuhlissa. Hänestä alkoi vähitellen tulla näyttämöiden suosikki ja hän teki pitkiä kierteita, joista yksi suuntautui New Yorkiin saakka. Avioliiton Schratt solmi vuonna 1879 unkarilaisen aristokraatin Miklós Kiss de Itteben kanssa. Pariskunnalle syntyi yksi poika. Vähitellen puolisot erkaantuivat toisistaan ja asuivat erillään ottamatta kuitenkaan eroa.[2][1]

Vuonna 1884 Schratt oli Burg-teatterin näyttelijä. Keisari tuli puolisonsa Elisabetin kanssa katsomaan näytöstä. Keisari oli tuolloin 53-vuotiaas ja hänellä oli huonot välit puolisonsa kanssa. Väitetään, että Elisabet rohkaisi Frans Joosefia tutustumaan Schrattiin ja aloittamaan tämän kanssa suhteen. Löydettyään Frans Joosefille ystävättären saattoi Elisabet elää erillään omaa elämäänsä.[1][3]

Katharina Schratt ja keisari Frans Joosef noin vuonna 1910.

Elisabetin kuoltua vuonna 1898 Frans Joosefin ja Katharina Schrattin suhde syveni. Heidän suhteensa, yksinvaltiaan ja kauppiaan tyttären, oli kaikilla aikauden mittareilla erikoinen. Keisarin kirjeet kertovat suuresta kiintymyksestä ja kunnioituksesta. Schratt auttoi vähentämään hallitsijan tuntemaa yksinäisyyttä ja toi hoviin iloa ja lämpöä. Keisari maksoi Schrattin velat, lahjoitti tälle koruja ja palatsin. Pariskunnan välille tuli erimielisyyttä ja he eivät tavanneet vuosina 1900–1901. Riitojen sopimisen jälkeen pariskunta oli yhdessä keisarin vuonna 1916 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Heidän pitkä suhteensa oli täysin platoninen.[1][2][4]

Schratt teki viimeiset roolinsa vuonna 1902. Hän tapasi Frans Joosefin viimeisen kerran 21. marraskuuta 1916, kaksi päivää ennen tämän kuolemaa. Uusi hallitsija Kaarle I kunnioitti Schrattia ja pyysi tämän vierailemaan surutalossa.[2]

Keisarin kuoleman jälkeen Schratt näytteli vielä yhdessä elokuvassa, Der Ochsenkrieg, vuonna 1920. Hän asui loppuelämänsä keisarilta saadussa palatsissa. 1930-luvulla journalistit kiusasivat Scrattia toistuvasti pyytäen häntä julkaisemaan muistelmiaan. Hän totesi, että hänellä ei ole mitään kerrottavaa, sillä ei ole ollut mikään Madame de Pompadour. Viimeiset vuotensa Schratt oli uskonnollinen ja vieraili joka päivä Frans Joosefin ja Elisabetin haudoilla.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Schratt, Katharina (1855–1940) Encyclopedia.com. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Flantzer, Susan: Katharina Schratt, Confidante of Franz Joseph I, Emperor of Austria Unofficial Royalty. (englanniksi)
  3. ↑ Ludwig Merkle: The tragic empress - The story of Elizabeth of Austria - international Edition, s. 97, 111. Stiebner Verlag GmbH, 2003. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Morton, Frederic: Thunder at twilight : Vienna 1913-1914. (Internet Archive) New York: Scribner, 1989. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)