Suuret kirkkokunnat kiittelivät Kuhlmanin palvelutehtävää myös aikansa puhtaimmaksi Pyhän Hengen palvelutyöksi.[3] Kuhlman kammosi fanaattisuutta ja epäraittiitaselvennä metodeja. Hän ei voinut esimerkiksi sietää huutamista kokouksissaan.[4] Kuhlmanin esikuva oli kanadalais-amerikkalainen naisevankelista Aimee Semple McPherson.[5]
Kuhlman piti joukkokokouksia, ja hänellä oli oma TV-ohjelma. Vuonna 1972 hän vieraili paavin luona Roomassa ja sai häneltä siunauksen toiminnalleen.
Kuhlman ei vieraillut koskaan Suomessa, mutta hän on tunnettu kristillisissä piireissä. Monet suomalaiset vierailivat hänen kokouksissaan ulkomailla. Jerusalemissa ja Tel Avivissa marraskuussa vuonna 1975 pidetyssä Toisessa Pyhän Hengen konferenssissa oli mukana 300 suomalaista Ihannematkat-yhtiön lennättäminä. Mukana olivat muun muassa Niilo Yli-Vainio sekä Olavi ja Ester Syväntö.[6][7][8][9]Veikko Manninen kävi Chicagon konferenssissa 1973 ja sai siellä tilaisuuden osallistua kahdesti Kathryn Kuhlmanin kokoukseen.[10]
Useita Kuhlmanin kirjoja on käännetty suomeksi. Kuhlman kuoli sydänleikkaukseen vuonna 1976.
Artman, Amy Collier: The Miracle Lady: Kathryn Kuhlman and the Transformation of Charismatic Christianity. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2019. Google Books.
Buckingham, Jamie: Minun elämäni. Kathryn Kuhlman. Kuva ja Sana, Helsinki, 1976.
Hinn, Benny: Kathryn Kuhlmanin avattu testamentti (Kathryn Kuhlman: Her Spiritual Legacy and Its Impact on My Life, 1999). Suomentanut Hannu Viinikainen. Kuva ja Sana, 1999. ISBN 951-585-069-X
Hosier, Helen Kooiman: Kathryn Kuhlman. Suomentanut Inka Pekkanen. Ristin Voitto, 1977. ISBN 951-605-480-3