Kati Outinen

Kati Outinen
Kati Outinen Helsingin kirjamessulla 2013.
Kati Outinen Helsingin kirjamessulla 2013.
Henkilötiedot
Koko nimi Anna Katriina Outinen
Syntynyt17. elokuuta 1961 (ikä 63)
Helsinki
Ammatti käsikirjoittaja, näyttelijä, ohjaaja
Lapset 1
Näyttelijä
Aktiivisena 1979–
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Anna Katriina ”Kati” Outinen (s. 17. elokuuta 1961[1] Helsinki) on suomalainen näyttelijä,[2] käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän toimi Teatteri­korkea­koulun näyttelijätyön professorina 2002–2013.[3] Vuonna 2024 Outinen sai Lyypekin pohjoismaisen elokuvafestivaalin elämäntyöpalkinnon.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Outisen ensimmäinen elo­kuva­rooli oli Tapio Suomisen vuonna 1979 ohjaamassa nuoriso­elo­kuvassa Täältä tullaan, elämä! (ensi-ilta 1980). Hän on näytellyt useita pää­rooleja Aki Kauris­mäen elo­kuvissa. Outisen ja Kauris­mäen ensimmäinen yhteinen elo­kuva oli Varjoja paratiisissa (1986) ja yhteis­työ on jatkunut pitkään. Elo­kuva Mies vailla menneisyyttä (2002) oli menestys. Elo­kuva ja Outisen rooli­suoritus palkittiin Cannesin elo­kuva­juhlilla. Elo­kuva oli myös Oscar-ehdokkaana, mikä oli suomalaiselle elo­kuva­teollisuudelle suuri saavutus.[5] Viimeksi Outinen ja Kauris­mäki ovat tehneet yhteistyötä elo­kuvassa Toivon tuolla puolen (2017).

Outinen on näytellyt myös useissa televisio­sarjoissa ja -elo­kuvissa, kuten Erakko­rapu, Joulu­kalenteri, Ilmalaiva Finlandia, Pako punaisten päämajasta, Hurja joukko ja Tahdon asia. Lisäksi hän on osallistunut Salatut elämät -sarjan käsi­kirjoitus­työhön. Teatteri­näyttämöllä hän on esiintynyt sekä suomen- että ruotsin­kielisissä tuotannoissa.[6] Outinen on toiminut myös ääni­näyttelijänä animaatio­sarjassa Babar.[7]

Vuonna 2001 Outiselle myönnettiin 300 000 markan suuruinen Tanner-palkinto.[8] Vuonna 2003 taasen Outiselle myönnettiin Sparkasse Bremenin taide- ja kulttuurisäätiön elokuvapalkinto.[9] Outinen on myös saanut Filmiaura ry:n parhaasta nais­pää­osasta myöntämän Jussi-patsaan kolmesti, elo­kuvista Tulitikkutehtaan tyttö (1990), Kauas pilvet karkaavat (1996) ja Mies vailla menneisyyttä (2002).[1] Vuonna 2005 Outiselle myönnettiin Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali[10] ja vuonna 2024 Betoni-Jussi elämäntyöstä[11].

Stadin Slangi ry nimitti Outisen vuoden 2007 Stadin Friiduksi.[12] Vuonna 2015 hän sai Helsingin kaupungin kulttuuri­palkinnon.[2] Hän kirjoitti, ohjasi ja näytteli vuonna 2016 muisti­sairautta käsittelevän monologin Niin kauas kuin omat siivet kantaa, jota hän on esittänyt ympäri Suomea ja siitä tehtyä teatteri­versiota Teatteri Jurkassa loppu­vuodesta 2016.[13]

Outinen on myös antanut äänensä suomalaiselle Ritva Tuomivaara -nimiselle hahmolle video­pelissä Wolfenstein II: The New Colossus.[14] Outinen on näytellyt Jim Carreyn esittämän hahmon esi­miestä rikos­elo­kuvassa Dark Crimes, jonka ensi-ilta Yhdys­valloissa oli touko­kuussa 2018.[15] Elo­kuva esitettiin nimellä True Crimes Varsovan elo­kuva­juhlilla loka­kuussa 2016.[16]

Kesällä 2018 Outinen valittiin Kajaanin runo­viikon taiteelliseksi johtajaksi Taisto Reima­luodon kauden päätyttyä.[17] Vuonna 2023 Outinen esiintyi helsinkiläisellä Kamarikesä-festivaalilla, lausuen Jean Sibeliuksen Mustasukkaisuuden öitä -teoksen sekä Maurice Ravelin teoksen Babar - Tarina pienestä elefantista.[18]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kati Outisen tytär Iida Koro (s. 1985) on Teatteri­korkea­koulusta valmistunut dramaturgi, näytelmä­kirjailija ja käsi­kirjoittaja.[19][20]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Rooli
1980 Täältä tullaan, elämä! Liisa, ”Lissu”
1984 Aikalainen ilo­tyttö
Päivää, herra Kivi kahvilan myyjätär
1985 Painija Jaana
1986 Kuningas lähtee Ranskaan Caroline Tamma­tukka
Varjoja paratiisissa Ilona Raja­mäki
1987 Hamlet liikemaailmassa Ofelia
1989 Likaiset kädet Jessica
1990 Tulitikkutehtaan tyttö Iris Rukka
1996 Kauas pilvet karkaavat Ilona Koponen
1997 Sairaan kaunis maailma Tarja, Ipen äiti
1998 Junalinnut Inkeri
Säädyllinen murhe­näytelmä kätilö
1999 Juha Marja
2002 Mies vailla menneisyyttä Irma
2004 Vaietut salaisuudet Katinka
Populääri­musiikkia Vittula­jänkältä Päivi
2005 Playa del Futuro Terhi
Eläville ja kuolleille päivä­kodin johtajatar
2006 Laitakaupungin valot super­marketin kassa
2008 Tummien perhosten koti Tyyne
2009 Haarautuvan rakkauden talo Yrsa
Havukka-ahon ajattelija kuoliaaksi­naurattajan tytär
2011 Le Havre Arletty Marx
2012 Vuo­saari baari­psykiatri
2013 Mieletön elokuu Elsa
2016 Dark Crimes Malinowska
2017 Toivon tuolla puolen vaatetus­liikkeen omistajatar
2019 Kuoppa Noreen Brady
Tottumiskysymys Anja

Lähde: [1]

Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kati Outinen Elonetissä.. Viitattu 2.1.2018.
  2. ↑ a b Helsingin kulttuuripalkinto Kati Outiselle 12.11.2015. Helsinki: Helsingin kaupunki. Viitattu 14.4.2020.
  3. ↑ Professorit kautta aikojen 1979– Taide­yliopisto. Arkistoitu 29.4.2018. Viitattu 1.1.2018.
  4. ↑ Kati Outinen palkitaan Saksassa elämäntyöpalkinnolla Yle Uutiset. 25.10.2024. Viitattu 25.10.2024.
  5. ↑ Ylänen, Helena: Kauris­mäen elo­kuva Oscar-finaaliin. Helsingin Sanomat. 11.2.2003. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 1.1.2018.
  6. ↑ Sonck, Fredrik: Helsing­fors kultur­pris går till Kati Outinen. Hufvud­stads­bladet, 13.11.2015, s. 29. Helsinki: Hufvud­stads­bladet Ab. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.1.2017. (ruotsiksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Babar, 13 levyn boksi. Ilta­lehti. 29.1.2009. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Arkistoitu 30.1.2009. Viitattu 1.1.2017.
  8. ↑ Kati Outiselle 300000 markan palkinto Ilta-Sanomat. 13.3.2001. Viitattu 26.3.2024.
  9. ↑ Kati Outinen palkitaan Saksassa Ilta-Sanomat. 16.12.2003. Viitattu 26.3.2024.
  10. ↑ Pro Finlandia yllätti Kati Outisen Ilta-Sanomat. 7.12.2005. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 7.3.2023.
  11. ↑ Pakkanen, Riia: Kati Outinen palkittiin Betoni-Jussilla Iltalehti. 22.3.2024. Viitattu 23.3.2024.
  12. ↑ Stadin friidu ja kundi Stadin Slangi ry. Viitattu 1.1.2017.
  13. ↑ Lehti­kanto, Katariina: Kati Outinen ei saanut rooleja – päätyi työllistämään itse itsensä Ilta­lehti. 1.11.2016. Viitattu 1.1.2017.
  14. ↑ Suomi mainittu! Kolmin­kertainen Jussi-voittaja Kati Outinen näyttelee uudessa Wolfen­stein-pelissä muoniolaista Ritvaa, joka kiroilee suomeksi ja haluaa puukottaa natseja kylkeen (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat Nyt-liite. 2.11.2017. Viitattu 7.11.2017.
  15. ↑ Dark Crimes Metacritic. Viitattu 13.4.2018. (englanniksi)
  16. ↑ ’True Crime’ Review Holly­wood Reporter. 12.10.2016. Viitattu 13.4.2018. (englanniksi)
  17. ↑ Kati Outinen Kajaanin runoviikon johtoon. Aamu­lehti, 5.7.2018, s. B11. Tampere: Alma Media.
  18. ↑ Kamarikesä 2024 Kamarikesä. Viitattu 12.11.2024. (englanti)
  19. ↑ Laari, Susanna: Tähti­hetkiä ja vuosia työttömänä. Helsingin Sanomat, 22.8.2021, s. C 1–3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin maksullinen verkko­versio. Viitattu 23.8.2021.
  20. ↑ Kirjailijaohjelma Uuden näytelmän ohjelma. Teatteri 2.0. Arkistoitu 23.8.2021. Viitattu 23.8.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]