Kaunosekoyökkönen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Yökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
Suku: | Sekoyökköset Amphipoea |
Laji: | oculea |
Kaksiosainen nimi | |
Amphipoea oculea |
|
Katso myös | |
Kaunosekoyökkönen (Amphipoea oculea) on eteläisessä Suomessa yleinen loppukesän ja alkusyksyn yöperhonen. Se muodostaa kolmen sisarlajinsa kanssa ryhmän, johon kuuluvien lajien erottaminen toisistaan voi olla huomattavan vaikeaa.
Kaunosekoyökkönen kuuluu keskenään erittäin samannäköisten yökkösten muodostamaan kompleksiin, joskin se on ryhmän helpoimmin tunnistettava jäsen. Siipien pohjaväri on lämpimän ruskea, hieman punertavan tai sinertävänhohtoinen, mutta sävy vaihtelee paljon. Siipisuonet erottuvat tummanruskeina juovina. Samoin poikkiviirut, jotka ovat kaksinkertaiset ja sisempi poikkiviiru on etuosasta hieman varjostunut. Rengastäplä ja munuaistäplä erottuvat selvästi ja ovat väriltään joko oranssit tai rengastäplä on oranssi ja munuaistäplä valkoinen. Suomessa valkotäpläinen muoto on selvästi keltatäpläistä yleisempi. Munuaistäplän sisäreunassa ei ole koskaan tummaa varjostumaa ja sen sisällä on lenkin tekevä tumma viiru. Takasiivet ovat ruskeat, tyvestä vaaleammat. Siipiväli 28–32 mm.[2][3][4]
Hyvin samannäköinen ja yleinen laji on kalvassekoyökkönen (Amphipoea fucosa), minkä lisäksi Suomessa tavataan kahta harvinaisempaa sekoyökköslajia. Varma lajinmääritys saattaa vaatia genitaalien tarkastelua.
Kaunosekoyökköstä tavataan lähes koko Euroopassa ja idässä Siperian poikki Koreaan ja Japaniin saakka.[4] Suomessa lajia tavataan pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta yksittäishavaintoja on Keski-Lappiin saakka. Lento tapahtuu yhtenä sukupolvena alkaen heinä-elokuun vaihteessa ja päättyy syyskuun alkupuoliskolla.[5]
Yleinen, monenlaisissa ympäristöissä elävä perhonen. Sitä tavataan erityisesti kulttuuriympäristöissä, kuten puistoissa ja puutarhoissa, mutta myös lehti- ja sekametsissä ja jopa soilla. Perhosia tulee hyvin sekä valolle että syötille.[4]
Toukka elää heinien varsien sisällä ja piilotellen juurituppaissa. Se koteloituu maan alle. Muna talvehtii.[4]
Toukka elää monilla eri heinäkasveilla (Poaceae).[4]