Kaupan oma tuotemerkki (myös kaupan oma merkki[1], engl.private label) viittaa vähittäiskaupan tuotteisiin, joita myydään valmistajan merkin sijasta kaupan omalla nimikkeellä.[2] Historiallisesti kaupan omat tuotemerkit ovat pyrkineet kilpailemaan merkkituotteiden kanssa lähinnä hinnalla, mikä on mahdollista tuottajien kilpailutuksen ja pienempien pakkaus- ja markkinointikulujen ansiosta.[3][4] Hintaa voidaan myös pienentää muuttamalla tuotteen reseptiä ja hankkimalla tuotteet suurissa erissä kansainvälisten hankintaorganisaatioiden kautta.[5][6] Kaupan omat tuotemerkit voivat lisäksi täydentää kaupan valikoimaa esimerkiksi eri makuisilla tai laatuisilla tuotteilla joita merkkituotteet eivät tarjoa ja tuoda markkinoille kokonaan uusia tuotteita tai tuoteryhmiä.[7]
Kaupan omien merkkien keksijänä pidetään ranskalaista Carrefour-ketjua, joka toi vuonna 1976 markkinoille ensimmäiset ”vapaat tuotteensa” (ransk.produits libres).[8] Suomessa Tuko aloitti omien tuotteiden kehittämisen myös jo 1970-luvulla, ja vuonna 1983 ne nimettiin T-kaupan sinivalkoisiksi tuotteiksi. Kesko lanseerasi ensimmäiset Pirkka-tuotteensa 1986.[9]Lidl-kauppaketjun koko liiketoimintaidea perustuu kaupan omiin tuotemerkkeihin.[4]
Suomessa kaupan omien merkkien osuus myynnistä on noin 24 prosenttia. S-ryhmän ja Keskon myynnistä omia merkkejä on noin viidennes (n. 20%), kun taas Lidlillä osuus on noin 75 prosenttia.[4] Suomessa myytäviä kaupan omia merkkejä ovat muun muassa Pirkka, Rainbow ja Eldorado.
Maatalouspolitiikan tutkimusprofessori Jyrki Niemen ja tutkija Liu Xingin mukaan kaupan omat merkit hyödyttävät kuluttajia ja usein myös suuria ja pieniä yrityksiä, mutta tuoteryhmän toiseksi ja kolmanneksi suurimmat brändit saattavat kärsiä kilpailusta, jos yritysten kapasiteetti ei riitä kaupan oman merkin tuottamiseen.[10]
Mikro- tai pk-yrittäjien toimintaa kaupan omat merkit voivat helpottaa jakamalla muun muassa markkinoinnin ja logistiikan kustannuksia ja helpottamalla kansainvälistymistä. Esimerkiksi Lidl vie suomalaisia elintarvikkeita Eurooppaan omien tuotemerkkiensä alla. Luomuruuan menekki onkin noussut kaupan tuotemerkkien alla. Pienten tuottajien omat brändit olisivat kärsineet saatavuus- ja markkinointiongelmista.[10]
Kuluttajat hyötyvät alemmista hinnoista ja laajemmista tuotevalikoimista. Toisaalta elintarvikkeiden tuotesuoja on huonohko ja siksi kauppaketjut saattavat kopioida merkkituotteita. Tämä tekee innovoinnin vähemmän kannattavaksi ja voi vähentää uusia innovaatioita.[10]
Björkroth, Tom et al.: Kilpailuviraston päivittäistavarakauppaa koskeva selvitys - Kuinka kaupan ostovoima vaikuttaa kaupan ja teollisuuden suhteisiin? (Kilpailuviraston julkaisuja 1/2012) Kilpailuvirasto, 2012. ISSN 0786-3640ISBN 978-952-5289-12-1Julkaisun verkkoversio (PDF).