Kawanishi H8K | |
---|---|
Tyyppi | lentovene |
Valmistaja | Kawanishi Kōkūki |
Suunnittelija | Shizuo Kikuhara |
Valmistumisvuosi | 1941–1945 |
Ensilento | tammikuu 1941 |
Esitelty | 1941 |
Valmistusmäärä | 167[1] |
Kawanishi H8K "Emily" oli keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien lentovene toisessa maailmansodassa. Sitä on pidetty yhtenä parhaista koskaan rakennetuista lentoveneistä, ja toisessa maailmansodassa operoineista lentoveneistä kaikkein parhaana.[2]
Vuonna 1938 Japanin keisarillinen laivasto tilasi seuraajan Kawanishi H6K -lentoveneelle, joka oli todettu päteväksi lentotiedusteluun ja pommituksiin ennen sotaa, mutta Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimien sekä Britannian kuninkaallisten ilmavoimien hävittäjiä vastaan sen suorituskyky osoittautui riittämättömäksi. Uuden koneen oli määrä olla 30 prosenttia nopeampi ja lentosäteen puolta suurempi kuin H6K:n, ja tämä tuotti Kawanishin suunnittelijoille suuren haasteen. Koneen prototyyppi teki suuren vaikutuksen Japanin keisarilliseen laivastoon, mutta koelentovaiheessa vuonna 1940 havaittiin siinä lukuisia puutteita ja vikoja, muun muassa koneen koko runko oli suunniteltava uudelleen koneen osoittauduttua merkittävän epätasapainoiseksi ilmaan nousun jälkeen. Näiden vikojen ja puutteiden korjaaminen viivytti H8K:n sarjatuotannon aloittamista.[2] Vuonna 1941 lopulta valmiiksi saadussa lentoveneessä oli lukuisia uudistuksia, kuten se, että vaurioituneista polttoainetankeista valunut polttoaine valui rungon sisällä olevaan pilssiin, mistä se voitiin pumpata ehjiin tankkeihin. Rungon polttoainetankkeja suojasi erillinen sammutusjärjestelmä. Siipitankit eivät olleet itsetiivistyviä, eikä niitä suojattu sammutusjärjestelmällä, mutta ne olikin tarkoitettu tyhjennettäväksi heti lennon aluksi. Koneen aseistuksena oli siilimäisesti viisi 20 mm tykkiä sekä kolme 7,7 mm konekivääriä. Pommeja Emily pystyi kuljettamaan 2 000 kilogrammaa.[1]
Emilyn pääasiallisia tehtäviä olivat pitkät tiedustelulennot merellä, mutta se osallistui myös pommituksiin. Ensimmäisen kerran Emilyä käytettiin pommitustehtävään vuonna 1942 toiseen Pearl Harboria vastaan suunniteltuun hyökkäykseen. Johtuen pitkästä lentomatkasta jopa H8K:n oli suoritettava välitankkaus japanilaisten huoltosukellusveneellä.[2] Vaikka sääolosuhteet lopulta estivätkin pommitusyrityksen Oahun saaren oltua paksun pilvikerroksen peitossa, oli H8K osoittanut olevansa ideaali ratkaisu pitkän matkan pommituslentoihin. Japanin keisarillinen laivasto käytti lentovenettä aina sodan loppuun saakka, ja liittoutuneiden hävittäjälentäjät kokivat ”Emilyn” hankalaksi pudotettavaksi ilmataistelussa muun muassa raskaan aseistuksensa ansiosta.[3] Tätä ilma-alusta on jopa verrattu brittiläisten omaan "Lentävään Piikkisikaan" eli Short Sunderland -lentoveneeseen.[4] Konetyyppiä saatettiin käyttää myös taistelujoukkojen kuljetukseen, jolloin lentoveneeseen mahtui 64 sotilasta.[3]
H8K:n korkea runkorakenne loi Japanin keisarilliselle laivastolle myös edellytykset kehittää koneesta miehistönkuljetustehtäviin muunneltu versio. Tämä tuli tunnetuksi nimellä H8K2-L, ja koneessa oli kaksi matkustajakantta. Alempi kansi ulottui koneen nokasta noin kaksi kolmasosaa taaksepäin koko runkomitasta ja ylempi kansi koneen siipien tasolta rungon takaosaan saakka. Mukavuusasteesta riippuen kansien penkit mahdollistivat joko 29 matkustajan tai 64 sotilaan kuljettamisen lentoveneellä. H8K2-L-version aseistusta oli vähennetty, sekä rungon polttoainetankit oli poistettu kuljetustilan lisäämiseksi.[2]
Lähde: [5]
Yleiset ominaisuudet
Suoritusarvot
Aseistus