Kefoditsiimi

Kefoditsiimi
Kefoditsiimi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(6R,7R)-7-[[(2Z)-2-(2-amino-1,3-tiatsol-4-yyli)-2-metoksi-iminoasetyyli]amino]-3-[[5-(karboksimetyyli)-4-metyyli-1,3-tiatsol-2-yyli]sulfanyylimetyyli]-8-okso-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 69739-16-8
ATC-koodi J01DD09
PubChem CID 5361871
DrugBank DB13470
Kemialliset tiedot
Kaava C20H20N6O7S4 
Moolimassa 584,7
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 88 %[1]
Metabolia ?
Puoliintumisaika noin 3,5[1]
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa intramuskulaarinen, intravenoosi

Kefoditsiimi (C20H20S4N6O7) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina.

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kefoditsiimi on optisesti aktiivista ja sen ominaiskiertokyky on -55,9[2]. Kefoditsiimi on niin sanottu kolmannen sukupolven kefalosporiini ja sen antibioottiset ominaisuudet perustuvat bakteerin soluseinän synteesin estämiseen. Lääkeaine on suhteellisen laajakirjoinen ja sen teho on samankaltainen kefotaksiimin kanssa tai hieman sitä heikompi. Kefoditsiimillä on muista kefalosporiineista poiketen immuunipuolustusta muuntelevia ominaisuuksia. Se esimerkiksi aktivoi fagosyyttejä ja vähentää sytokiinien tuotantoa. Tosin vaikutukset ovat osin kiistanalaisia. Aine annostellaan ruiskeena lihakseen tai suoneen. Sitä voidaan käyttää hengitysteiden infektioiden ja virtsatulehdusten hoidossa.[1][3][4]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kefoditsiini on useimmiten hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla pistokohdan kipu, ihottuma ja ruuansulatuselimistön oireet.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 109, 188. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)
  2. ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 319. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  3. ↑ Bruce K. Rubin, Jun Tamaoki: Antibiotics as Anti-Inflammatory and Immunomodulatory Agents, s. 250-251. Springer, 2005. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)
  4. ↑ Frans P. Nijkamp, Michael Parnham: Principles of Immunopharmacology, s. 415. Springer, 2005. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)