Keftolotsaani
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(6R,7R)-3-[[3-amino-4-(2-aminoetyylikarbamoyyliamino)-2-metyylipyrazol-1-ium-1-yyli]metyyli]-7-[[(2Z)-2-(5-amino-1,2,4-tiadiatsol-3-yyli)-2-(2-karboksipropan-2-yloksi-imino)asetyyli]amino]-8-okso-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksylaatti | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | J01 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C23H30N12O8S2 |
Moolimassa | 602,59 |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Proteiinisitoutuminen | 20 %[1] |
Metabolia | hepaattinen |
Puoliintumisaika | 2–3 tuntia[1] |
Ekskreetio | renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | intravenoosi |
Keftolotsaani (C23H30S2N12O8) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä antibioottina erityisesti muuten vaikeasti hoidettavien infektioiden hoitoon.
Keftolotsaanin teho bakteereja vastaan perustuu siihen, että se estää bakteereja muodostamasta soluseinää. Aine tehoaa erityisesti gramnegatiivisiin bakteereihin kuten Pseudomonas aeruginosa-, Escherichia coli- ja Klebsiella pneumoniae-bakteereihin. Keftolotsaani tehoaa myös ESBL-entsyymiä eli laajakirjoista beetalaktamaasia tuottaviin bakteereihin. Usein sitä annostellaan yhdessä beetalaktamaasin estäjiin kuuluvan tatsobaktaamin kanssa, mikä parantaa keftolotsaanin tehoa. Keftolotsaanin teho grampositiivisiin bakteereihin on heikko. Lääkettä käytetään vaikeasti hoidettavan virtsatietulehduksen ja metronidatsolin kanssa vaikeiden vatsan bakteeri-infektioiden hoidossa. Keftolotsaani hyväksyttiin Yhdysvaltojen markkinoille 2014.[1][2][3][4][5]
Keftolotsaanin haittavaikutuksia ovat tyypillisimmin pääkipu, oksentelu, huonovointisuus ja ripuli. Kefalosporiineille allergiset voivat saada yhdisteestä oireita.[1][4]