Kellotalvikki | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Ericales |
Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
Suku: | Terttutalvikit Pyrola |
Laji: | media |
Kaksiosainen nimi | |
Pyrola media |
|
Katso myös | |
Kellotalvikki (Pyrola media) on lähinnä Euroopassa kasvava talvikkilaji. Suomessa lajia tavataan koko maassa.
Kellotalvikilla on pitkä maarönsy, josta nousee 10–25 cm korkeita lehdettömiä kukkavarsia. Varsien juurella on vihreinä talvehtivia ruusukelehtiä. Paksut, kovat ja muhkuraiset lehdet ovat 3–5 cm pitkiä ja muodoltaan pyöreitä tai pitkänpyöreitä sekä pyöreäkärkisiä. Siipipalteinen ruoti on lehden lavan pituinen tai lyhyempi. Kellotalvikin kukinto on pysty terttu. Valkoiset tai punertavat kukat ovat kellomaisia, emin luotti on kukasta ulkoneva. Kellotalvikki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[1] Kellotalvikki on kukiltaan kuin isotalvikin (Pyrola rotundifolia) ja pikkutalvikin (Pyrola minor) välimuoto.
Kellotalvikkia tavataan Alpeilta itään läpi Keski- ja Itä-Euroopan metsävyöhykkeen Uralille saakka. Pohjoisessa sitä tavataan Britteinsaarilla sekä Fennoskandiassa. Satunnaisemmin lajia tavataan myös muun muassa Kreikassa, Turkissa, Kaukasuksen alueella ja Etelä-Siperiassa.[2] Suomessa kellotalvikki on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisemmassa se on harvinaisempi.[3]
Kellotalvikki kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa valoisissa kangasmetsissä, harjuilla ja vaaranrinteillä.[1]