Keloidi on arpi, joka on kasvanut ympäristöönsä nähden suhteettomasti. Taipumus keloideihin on perinnöllistä, ja sitä ilmenee noin 5 %:lla valkoihoisista ja 15 %:lla tummaihoisista. "Arpikasvugeenejä" tunnetaan nykyään kuusi [2]. Keloidi voi syntyä minkälaiseen arpeen tahansa, mutta tyyppipaikkoja ovat korvalehdet (korvalehden iholävistykset), pää ja ylävartalo. Lävistyksistä voi tulla keloidi, mutta se ei ole iso. Keloidia ei pidä sekoittaa hypertrofiseen arpeen, joka on tavallisesti pienempi ja joka pienenee entisestään ajan kuluessa
Muutaman viikon kuluttua arven syntymisestä arpea alkaa kihelmöidä tai kutista ja se alkaa hiljalleen kasvaa. Kasvu jatkuu keloidissa jopa vuosia. Kasvain on usein muhkurainen. Keloidi on myös arka.
Ongelmallisia keloidit ovat erityisesti kosmeettisista syistä. Jos keloidi poistetaan leikkaamalla, saattaa leikkausarpeen kasvaa uusi, mahdollisesti entistä suurempi keloidi. Tästä syystä keloideja hoidetaan muun muassa laserilla ja nestetyppikylmähoidolla (kryohoito). Muita hoitokeinoja ovat mm kortisoni-injektiot arpeen, voimakkaat kortisonivoiteet, laser ja röntgensäteet. Laajoissa ylävartalon arvissa käytetään myös painehoitoa joko raskailla silikonilevyillä tai painesiteillä. Erikoislääkäreillä on käytössään joukko muitakin hoitokeinoja, mutta tiedot hoitojen tuloksellisuudesta perustuvat yksittäisiin tapauksiin tai pieniin aineistoihin. Harvoin keloidi häviää kokonaan millään mainituista hoidoista tai niiden yhdistelmistä.[2]
Koska taipumus keloideihin on perinnöllinen, niiden syntyä ei voi kokonaan ehkäistä. Jos taipumus niihin on leikkaushetkellä tiedossa, varhainen hoito edellisessä kappaleessa mainituilla keinoilla voi estää arpien kasvamisen lähes kokonaan. [2]