Keltakikla | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Cichliformes |
Heimo: | Kirjoahvenet Cichlidae |
Suku: | Cichla |
Laji: | orinocensis |
Kaksiosainen nimi | |
Cichla orinocensis |
|
Synonyymit[2] | |
|
|
Katso myös | |
Keltakikla[3] (Cichla orinocensis) on kirjoahventen (Cichlidae) heimoon kuuluva makeissa vesissä elävä kalalaji.[4]
Keltakikla voi kasvaa korkeintaan 61,7 senttimetrin mittaiseksi ja painaa korkeintaan 6,2 kilogrammaa.[4] Lajilla on kylkiviivalla noin 80 suomua. Kylkiviivan seudulla on kolme tummaa täplää, joilla on hopeainen reunus.[5] Keltakikla voidaan sekoittaa sukulaiseensa Cichla nigromaculataan. Lajit voidaan kuitenkin erottaa toisistaan selän alueella olevista mustista täplistä, joita ei keltakiklalla ole.[4]
Keltakiklaa tavataan Brasiliasta, Kolumbiasta ja Venezuelasta. Lajia on myös tuotu Singaporeen.[6] Sen elinympäristöä ovat hitaasti virtaavat joet ja laguunit. Keltakikla käyttää ravinnokseen muita kaloja, useimmiten tetroja. Laji elää noin 27–29 asteen lämpöisissä vesissä. Sopiva pH-arvo sille on 5,5–6,5.[4]