Keltamajavankaali | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Alismatales |
Heimo: | Vehkakasvit Araceae |
Suku: | Majavankaalit Lysichiton |
Laji: | americanus |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Keltamajavankaali Wikispeciesissä |
Keltamajavankaali eli majavankaali[2] (Lysichiton americanus) on vehkakasvien (Araceae) heimoon ja majavankaalien (Lysichiton) sukuun kuuluva koristekasvi, joka on kotoisin läntisen Pohjois-Amerikan kosteikoista.[3] Sen lehdet ja kukat sisältävät oksaalihappoa.[2]
Keltamajavankaali on Euroopan unionissa haitalliseksi säädetty vieraslaji.[4] Laji lisättiin Euroopan unionin vieraslajien luetteloon 3.8.2016, joten sitä koskee EU:n ja Suomen vieraslajilainsäädäntö.[5] Maanomistajan tulee hävittää keltamajavankaali kiinteistöltään sekä varmistaa, että laji ei pääse leviämään kiinteistön rajojen ulkopuolelle. Vieraslajilain[6] mukaan amattimaiset toimijat eivät saa kasvattaa, myydä tai markkinoida, välittää, tuoda maahan, varastoida, kuljettaa tai muuten luovuttaa keltamajavankaalia.
Keltamajavankaali kasvaa 10–40 senttimetriä korkeaksi. Sen lehdet ovat vihreät, soikeat ja tylppäkärkiset. Ne ovat 30–120 cm pitkiä. Keltamajavankaalin kukintona on 4–12 cm pitkä, tiivis puikelo, jossa on pieniä 3–4 mm leveitä kukkia. Kukinnon suojuslehti on soikea ja isokokoinen, väriltään kirkkaankeltainen. Kasvi haisee haisunäädältä. Se voi risteytyä valkomajavankaalin (Lysichiton camtschatcensis) kanssa.[3]
Keltamajavankaali karkaa helposti luontoon, ja on haitallisena vieraslajina muodostanut Keski-Euroopassa haitaksi asti levinneitä kasvustoja. Kasvi kestää hyvin kylmää. Sitä on tavattu Suomessakin karkulaisena, mutta on toistaiseksi hävitettävissä[7].