Keltasänkiyökkönen

Keltasänkiyökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Hoplodrina
Laji: octogenaria
Kaksiosainen nimi

Hoplodrina octogenaria
(Goeze, 1781)

Synonyymit
  • Hoplodrina alsines
Katso myös

  Keltasänkiyökkönen Commonsissa

Keltasänkiyökkönen (Hoplodrina octogenaria) on Etelä- ja Keski-Suomessa erittäin yleinen kellertävä yöperhonen.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotevatekoinen, yleisväriltään kellanruskea, likimain keskikokoinen yökköslaji. Perhosen yleisvaikutelma on kirjava, kellansävyinen ja etusiivessä kapean vaalean juovan reunustamat rengas- ja munuaistäplä ovat selvästi siipien pohjaväriä tummemmat. Etusiiven keskiosassa sen poikki kulkee tumma keskivarjo ja ulompi poikkiviiru muodostaa yleensä yhtenäisen juovan. Takasiivet ovat koiraalla vaaleanharmaat, hieman etusiipiä vaaleammat ja ulkoreunaa kohti tummuva. Naaraalla tasaisemman harmaat. Takasiipien siipisuonet eivät erotu hyvin. Siipiväli 32–35 mm.[2][3][4][5]

Hyvin samannäköinen laji on etenkin harmosänkiyökkönen (Hoplodrina blanda), jonka erottaminen keltasänkiyökkösestä voi olla joskus vaikeaa. Ilman tarkempaa tutkimista myös sekoittaminen ruskonurmiyökköseen (Caradrina morpheus) on mahdollista.

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan Euroopasta Itä-Siperiaan ulottuvalla vyöhykkeellä.[3] Suomessa se on maan etelä- ja keskiosien asukki levinneisyyden pohjoisrajan ollessa suunnilleen Kokkola-Lieksa-linjalla. Perhosten lento alkaa kesäkuun loppupuolella ja jatkuu elokuun puoleenväliin huipun sijoittuessa heinäkuun keskivaiheille.[6]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltasänkiyökkönen elää hyvin monenlaisissa avoimissa ympäristöissä, etenkin lämpimillä rinnepaikoilla, puutarhoissa ja pellonreunamilla. Esiintymispaikallaan se on yleensä runsaslukuinen. Perhoset lentävät pimeän turvin ja tulevat valolle, harvemmin syötille.[5]

Keskenkasvuinen toukka talvehtii ja koteloituu keväällä maaperään.[3]

Toukka syö etenkin hierakoita (Rumex), mutta myös monia muita ruohovartisia kasveja.[5]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]