Kentin prinssi Michael

Michael
Kentin prinssi
Syntynyt 4. heinäkuuta 1942 (ikä 82)
Iver, Buckinghamshire
Puoliso Paronitar Marie-Christine von Reibnitz
Lapset lordi Frederick Windsor
lady Gabriella Windsor
Koko nimi Michael George Charles Franklin
Suku Windsor
Isä prinssi George, Kentin herttua
Äiti Kreikan ja Tanskan prinsessa, Kentin herttuatar Marina

Kentin prinssi Michael (Michael George Charles Franklin, s. 4. heinäkuuta 1942 Iver, Buckinghamshire) on Britannian kuninkaallisen perheen jäsen.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen isänsä prinssi George, Kentin herttua oli Elisabet II:n isän Yrjö VI:n veli, joten Kentin prinssi Michael on Elisabet II:n serkku.[1] Hänen äitinsä oli maanpakoon joutuneen Kreikan kuningashuoneen jäsen.[1]

Prinssi Michael meni naimisiin paronitar Marie-Christine von Reibnitzin kanssa Wienissä vuonna 1978.[2] Heillä on kaksi lasta. Esikoinen Frederick Windsor syntyi vuonna 1979 ja vuonna 1981 syntyi Gabriella Windsor.[2] Koska prinssi Michaelin vaimo on roomalaiskatolinen, prinssi joutui luopumaan kruununperimysoikeudestaan.[2] Tämä perustui kahteen lakiin: vuoden 1689 Bill of Rights ja vuoden 1701 Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslaki.[2] Tämä kuitenkin peruttiin vuoden 2013 kruununperimyslaissa ja kruununperimysoikeus palautettiin.[2] Vuonna 2023 hän oli kruununperimysjärjestyksessä sijalla 52.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinssi Michael aloitti sotilasopinnot The Royal Military Academy Sandhurstissa (RMAS) vuonna 1961.[1][4] Hän palveli upseerina YK:n rauhanturvajoukoissa Saksassa, Hongkongissa ja Kyproksella.[1] Hän palveli Britannian puolustusvoimien sotilastiedustelussa.[4] Kentin prinssillä on lukuisia kunnia-arvoja puolustusvoimissa.[1]

Armeijauran jälkeen kuningatar Elisabet antoi prinssi Michaelille luvan ansaita elantonsa työskentelemällä.[5] Hän johtaa konsulttiyhtiötä, joka on erikoistunut kiinteistöalaan, koulutukseen, autoteollisuuteen, ilmailualaan, lääketieteeseen ja uusiin teknologioihin.[5] Toisin kuin muut kuningasperheen jäsenet, hän ei saa vaimonsa kanssa valtiolta rahaa elämiseen.[5][6]

Prinssi Michael edusti kuningatar Elisabetia valtiollisissa hautajaisissa Intiassa, Kyproksella ja Swazimaassa.[1]

Prinssi Michael on mukana yli sadassa hyväntekeväisyysjärjestössä ja yhdistyksessä.[1][7] Hän on pan-eurooppalaisen Genesis Initiativen suojelija. Genesis Initiative tukee pieniä ja keskisuuria yrityksiä Euroopan unionin alueella.[1]

Kentin prinssi Michael ilmoitti jättävänsä julkisen elämän vuonna 2022.[8]

Hän puhuu sujuvasti ranskaa, italiaa, venäjää ja saksaa.[5]

Suomen vierailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinssi Michael on vieraillut Suomessa vuosina 1999, 2017 ja 2022.[9]

Vuoden 1999 vierailu oli läpikulkumatka Venäjälle.[9] Prinssi Michael ajoi Suomen läpi vintage Bentley-brittiläisluksusautolla.[9] Kyseessä oli Bentley-autojen hyväntekeväisyystapahtuma, joka kulki yli 1700 kilometrin matkan Ison-Britannian Brooklands Museumista Moskovaan.[1] Suomi oli osa hyväntekeväisyystapahtuman reittiä.[9]

Prinssi Michael vieraili Helsingin Ritarihuoneella, Porvoon Haikon kartanossa, Noormarkussa, Espoon Aalto yliopistossa ja Tampereen Alihankintamessuilla vuonna 2017. [10][11][12][13][14] Prinssi Michael edisti vierailun aikana Britannian ja Suomen välisiä investointi- ja kauppasuhteita.[15]

Vuonna 2022 prinssi Michael vieraili Tampereella, Lempäälässä ja Helsingissä.[9][16][17] Prinssi edisti matkallaan jälleen kerran Britannian ja Suomen välisiä investointi- ja kauppasuhteita.[9] Prinssi vieraili Tampereen Nokia Areenalla, Tuulensuun Palatsissa, Tampereen Naistenlahden voimalaitoksessa ja Lempäälässä sijaitsevan Kokkovuoren Haulikkoampumakeskuksessa.[16][18][19] Helsingin Svenska Klubbenilla järjestettiin gaalaillallinen prinssin vierailun kunniaksi.[9] Gaalajuhla juhlisti kuningatar Elisabet II:n valtakauden 70-vuotisjuhlavuotta.[20] Prinssi Michael vieraili Mannerheim-museossa Helsingin Kaivopuistossa, joka oli hänelle merkittävä vierailu, koska marsalkka Carl Gustav Emil Mannerheim oli tsaarin kenraali ja prinssi Michaelilla on sukujuuria Romanovin tsaariperheeseen.[20] Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II on hänen esi-isä.[21]

Prinssi Michael ylisti suomalaisia ja heidän vieraanvaraisuuttaan vuonna 2022.[9]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Honorary Commodore of the re-structured Royal Naval Reserve (1994)[4]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Honorary Rear Admiral of the combined Maritime Reserves (2004)[4]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Honorary Rear Admiral of the combined Maritime Reserves (2006)[4]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Honorary Air Commodore of Royal Air Force Benson (2002)[4]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Honorary Air Marshal of the Royal Air Force (2012)[4]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Regimental Colonel of the Honourable Artillery Company (2009)[4]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Honorary Colonel of the Honourable Artillery Company (2012)[4]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Senior Colonel of the King’s Royal Hussars (2010)[4]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Honorary Colonel in the Army (2010)[4]
  • Kanada Colonel-in-Chief of the Essex and Kent Scottish, Ontario, Canada[4]

Mitalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yhdistynyt kuningaskunta Kuningas Charles III:n kruunajaismitali (2023)
  • Yhdistynyt kuningaskunta Kuningatar Elisabet II:n kruunajaismitali (1953)

Ritarikunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i The Royal Household: Prince and Princess Michael of Kent The Royal Family. The Royal Household. Viitattu 19.12.2023.
  2. ↑ a b c d e Marriage & Family Prince Michael of Kent. Viitattu 19.12.2023. (englanti)
  3. ↑ Who Is the Next Heir to the Throne? See the Complete British Line of Succession Peoplemag. Viitattu 19.12.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l Military Involvement Prince Michael of Kent. Viitattu 19.12.2023. (englanti)
  5. ↑ a b c d Business Prince Michael of Kent. Viitattu 19.12.2023. (englanti)
  6. ↑ Saarinen, Jussi: Seurasimme Britannian salaperäistä prinssiä Tampereella – miksi ihmeessä kuninkaallinen kiersi messukojuja ison saattueen kanssa? Aamulehti. 27.9.2017. Arkistoitu 14.10.2017. Viitattu 14.10.2017.
  7. ↑ Charities & Organisations Prince Michael of Kent. Viitattu 19.12.2023. (englanti)
  8. ↑ Camilla Tominey: Prince and Princess Michael of Kent to retire from public life The Telegraph. 16.6.2022. Viitattu 18.12.2023. (englanti)
  9. ↑ a b c d e f g h Kentin prinssi Michael hehkuttaa Suomea: ”Jos vain löydän syyn, palaan vielä” www.iltalehti.fi. Viitattu 18.12.2023.
  10. ↑ Oopperalaulaja Marika Krook: Yllättävä flunssa vei äänen www.apu.fi. 28.9.2017. Viitattu 18.12.2023.
  11. ↑ Essi Lehto: Oletko ikinä kuullutkaan hänestä? Brittien bisnesprinssi vaihtoi valtion rahat konsulttityöhön, tiistaina hän söi illallista Noormarkussa Satakunnan Kansa. 27.9.2017. Viitattu 18.12.2023.
  12. ↑ Kentin prinssi Michael vieraili Aallossa | Aalto-yliopisto www.aalto.fi. 26.9.2017. Viitattu 18.12.2023.
  13. ↑ Jussi Saarinen: Seurasimme Britannian salaperäistä prinssiä Tampereella – miksi ihmeessä kuninkaallinen kiersi messukojuja ison saattueen kanssa? Aamulehti. 27.9.2017. Viitattu 18.12.2023.
  14. ↑ Kentin prinssi Michael vieraili Haikon Kartanossa Uusimaa. 26.9.2017. Viitattu 18.12.2023.
  15. ↑ Prince Michael of Kent visits Aalto | Aalto University www.aalto.fi. 26.9.2017. Viitattu 18.12.2023. (englanniksi)
  16. ↑ a b Englannin kuningattaren serkku vieraili Kokkovuoressa lvs.fi. 3.5.2022. Viitattu 18.12.2023.
  17. ↑ ”HRH Prince Michael of Kent vierailulla!”. Business Shooting Club Kokkovuori (ohjaus). fi-FI
  18. ↑ Rita Tainola: Kentin prinssi Michael saapuu Suomeen Ilta-Sanomat. 19.4.2022. Viitattu 18.12.2023.
  19. ↑ Tampereelle saapui kuninkaallinen delegaatio: Kentin prinssi ihmetteli tamperelaisten rakentamisen nopeutta Yle Uutiset. 27.4.2022. Viitattu 18.12.2023.
  20. ↑ a b Brittiprinssin Suomen-vierailusta tihkuu uutta tietoa: osoitti suosiotaan suomalaisartistille, vaati päästä Mannerheim-museoon ja lausui siellä pysäyttävät sanat | Seiska Seiska.fi. 27.4.2022. Viitattu 18.12.2023.
  21. ↑ Aminoff, Jukka: Suomen Ruotsi ja Venäjä - Suomi muuttuvien maailmanjärjestysten keskellä. Readme.fi, 2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]