Kepitys

Keppi.

Kepitys eli kepin antaminen on ruumiillisen rangaistuksen muoto. Kepityksellä tarkoitetaan yleensä toimenpidettä, jossa väärintekijää rangaistaan lyömällä tätä kepillä. Kulttuurista riippuen siihen liittyy erilaisia mielleyhtymiä ja käytäntöjä. Tavallisimmillaan kepittäminen on kepillä suoritettavaa piiskausta yleensä lasten kurittamiseksi tai BDSM-yhteyksissä. Joissakin maissa kepitys on kuitenkin lainsäädännöllinen rangaistustoimenpide. Kepillä hakataan yleensä pakaroita, mutta kohdealue voi olla myös mm. selkä, kädet ja jalkapohjat.

Kepitys kurituskeinona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten ruumiillinen rankaiseminen on nykyisin kiellettyä useissa maissa. Entisaikoina se on kuitenkin ollut tavanomainen kurituskeino etenkin kouluissa. Maailmanlaajuisesti tunnetuin kepin antamisen muoto on pakaroiden pieksäminen. Iskujen määrä ja se, onko takamus paljaana vai ei sekä muut rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvät seikat vaihtelevat paikallisten käytäntöjen ja rikkeen vakavuuden mukaan. Kurituksessa käytetään usein kepin asemesta muitakin rankaisuvälineitä, kuten piiskaa, ruoskaa, remmiä tai mailaa.

Historiallisesti tunnetuin kepitysperinne on esiintynyt Englannissa ja sen (entisissä) siirtomaissa, joista joissakin se on edelleen käytössä. Britanniassa rehtorin oikeus kepitykseen päättyi valtion kouluissa vuonna 1986, yksityiskouluissa 1994.[1]

Suomessa muistetaan karttakepillä sormille tai rystysille lyömisen perinne. Suomen kouluissa ruumiillinen kuritus on ollut virallisesti kiellettyä vuodesta 1914.[2]

Lakisääteinen raipparangaistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Raipparangaistus

Kidutuksen vastaisista säädöksistä (kuten YK:n ihmisoikeusjulistuksesta) huolimatta kepitystä käytetään rikollisten rankaisutoimenpiteenä monessa maassa. Se kuuluu erityisesti monessa Aasian ja Afrikan maassa käytössä olevan islamilaisen šaria-lain rangaistusmenetelmiin.

Kepitys Singaporessa ja Malesiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malesialaisia rottinkikeppejä.
Mallinukke kepitystelineessä.

Erityisen järjestelmällistä kepitys on Singaporen ja Malesian lainsäädännöissä. Pakaroiden kepitys määrätään osana vankeusrangaistusta mm. väkivaltarikoksesta, ryöstöstä, murtovarkaudesta, ilkivallasta, raiskauksesta, prostituutiosta, huumausainerikoksesta ja laittomasta maassaolosta. Kepitettäväksi voidaan tuomita vain yli 16- ja alle 50-vuotias lääkärintarkastuksessa terveeksi todettu mies.[3] Naisia, mielenterveyshäiriöisiä ja kuolemaantuomittuja ei kepitetä. Ulkomaalaiset rikoksentekijät voidaan tuomita kepitettäviksi yhtä lailla.

Rangaistuskeppi valmistetaan rottingista ja liotetaan vedessä, jotta siitä tulee raskaampi ja joustavampi. Kepin tulee olla 1,2 metriä pitkä ja 1,27 senttiä paksu.[3] Se käsitellään ennen rangaistusta antiseptisella aineella tulehdusten välttämiseksi kepityksestä aiheutuvissa haavoissa.

Rangaistuksen täytäntöönpano tapahtuu niin, että tuomittu tuodaan kepitysalueelle, jossa hänen käsketään riisuutua alasti ja hänelle tehdään lääkärintarkastus. Kepitys voidaan suorittaa, mikäli hänet todetaan ruumiillisesti hyväkuntoiseksi muun muassa verenpaineen mittauksella. Sitten hänelle ilmoitetaan rikoksen vakavuudesta riippuva annettavien iskujen määrä. Enimmäismäärä iskuja on 24. Tämän jälkeen tuomittu sidotaan ranteistaan ja nilkoistaan erityiselle kepitystelineelle, ”A-kehikolle”. Hänen lantiolleen kiinnitetään suojus, joka suojaa munuaisia ja selkärankaa harhaosumilta ja rajaa nimenomaan pakarat paljaaksi. Kepityksen suorittaja asettuu tuomitun taakse. Kepitettävä ei saa nähdä rankaisijaansa. Valvoja kuuluttaa iskun numeron ja kepittäjä lyö tuomittua. Iskut annetaan 10–15 sekunnin välein. Jokaisen iskun numero kuulutetaan ääneen ja kepittäjän tulee joka iskulla sivaltaa kepillä kaikin voimin tuomitun pakaroiden poikki. Kaikki määrätyt iskut on annettava yhdellä kertaa. Jos tuomittu pyörtyy, kepitys keskeytetään kokonaan. Kun rangaistus on saatettu päätökseen, tuomitulle annetaan lääkärinhoitoa verenvuotoon ja kepinjälkiin. Rangaistus on äärimmäisen tuskallinen ja aiheuttaa pitkäaikaiset arvet.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Schools told to bring back caning Daily Express. Viitattu 2.2.2014.
  2. ↑ Luunapit olivat yleisiä pitkään Helsingin Sanomat. Viitattu 2.2.2014.
  3. ↑ a b C. Farrell: Juridical caning in Singapore, Malaysia and Brunei World Corporal Punishment Research. Viitattu 2.2.2014.