Ketokulmumittari

Ketokulmumittari
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Lehtimittarit Sterrhinae
Suku: Kulmumittarit Idaea
Laji: humiliata
Kaksiosainen nimi

Idaea humiliata
(Hufnagel, 1767)

Katso myös

  Ketokulmumittari Commonsissa

Ketokulmumittari (Idaea humiliata) on pieni, kulmumittareihin lukeutuva perhonen. Suomessa se on jokseenkin harvinainen ja levinneisyydeltään vahvasti lounaispainotteinen laji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketokulmumittarin siipien pohjaväri on vaalean kellertävän harmaa. Siipien poikki kulkee etusiivessä viisi ja takasiivessä neljä kellanruskeaa poikkiviirua. Keskeisenä tuntomerkkinä etusiiven etureuna on selvästi voimakkaan punertava tai punaruskea. Kaikissa siivissä on pieni musta keskipilkku, jotka saattaa kuitenkin joiltakin yksilöiltä puuttua osittain tai kokonaan. Siipiväli 14–17 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levinneisyydeltään pääasiassa eurooppalainen laji, jota tavataan Pohjois-Afrikasta Etelä- ja Keski-Euroopan poikki Skandinaviaan, Venäjälle ja Kaukasukselle.[3][4] Suomessa ketokulmumittaria tavataan Ahvenanmaalla, Turun saaristossa sekä Varsinais-Suomen rannikolla. Myös Uudenmaan rannikkoalueelta on havaintoja. Lentää yhtenä sukupolvena kesäkuun loppupuolelta heinä-elokuun taitteeseen.[5]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketokulmumittari viihtyy kuivilla niityillä, hiekkadyyneillä, ja muilla kuivilla ja lämpimillä paikoilla, tyypillisesti merenrannan tuntumassa. Se on harvinainen ja paikoittainen laji, joka lentää iltapäivällä ja illalla. Perhoset tulevat valolle. Talvehtii keskenkasvuisena toukkana.[4][3]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintoa ovat erilaisten matalien kasvien kuihtuneet lehdet.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/i/idaea_humiliata.html
  2. ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1706
  3. ↑ a b c d Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint, 1985. ISBN 951-99620-7-7 s. 62
  4. ↑ a b Skou P.: The Geometroid Moths of North Europe (Lepidoptera; Drepanidae and Geometridae). Brill, 1986. ISBN 978-9004078598 s. 51–52
  5. ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]