Khevsureti

Khevsuretin sijainti Georgiassa
Šatilin kylä
Khevsuretilaisia perinteisissä asuissa vuoden 1910 tienoilla

Khevsureti (georg. ხევსურეთი) on historiallis-maantieteellinen alue Georgian koillisosassa Suur-Kaukasuksen rinteillä Tšetšenian rajalla. Se on syrjäinen, vaikeasti saavutettava vuoristoalue, jossa on säilynyt vanhaa arkkitehtuuria ja tapoja. Se kuuluu Mtskheta-Mtianetin hallintoalueeseen.[1][2]

Alueen merkittävin kylä on Šatili 1 395 metrin korkeudella merenpinnasta. Siellä on säilynyt yli 50 puolustustornia. Jotkin rakennukset ovat 500-luvulta, suurin osa 900–1100-luvuilta. Ne hylättiin valtaosin 1950-luvulla ja restauroitiin osittain 1970-luvulla. Toinen tärkeä kylä on lähes 1 600 metrin korkeudella sijaitseva Mutso, jossa on noin 30 puolustustornia. Se kuitenkin hylättiin lähes täysin 1900-luvun alussa ja se on osittain raunioitunut. Muita pienempiä kyliä ovat Ardoti ja Khakhabo.[1] Šatiliin ei ole tieyhteyttä talvella joulukuusta huhtikuuhun, koska sinne johtava sola on suljettu.[2] Sekä Khevsuretin että viereisen Pšavin alueen hallinnollisena keskuksena toimii Barisakhon kylä.[1]

Khevsuretin asukkaat tunnetaan nimellä khevsurebi. 1920-luvulla alueella oli vielä 4 000 pysyvää asukasta, mutta nykyään heitä on vain 400, ja monet asuvat käytännössä Tbilisissä. Khevsuretilaiset tunnetaan muun muassa kauniista tekstiileistään, jotka on kirjailtu tähdin ja ristein. Miesten sanotaan käyttäneen rengashaarniskoita 1930-luvulle saakka. Khevsuretilaisia pidetään lyhytsanaisina, mutta heidät tunnetaan myös runoudestaan.[1]

Khevsuretilaisten uskonnossa on säilynyt esikristillisiä piirteitä. Esimerkiksi ikonit on kielletty, eikä varsinaisia kirkkoja ole. Ristien sijaan saatetaan käyttää peuran tai pässin sarvia. Palvottuihin henkiin (vohi) kuuluvat esimerkiksi vuorten suojelija Goris Angelosi, myrskyjä ja lumivyöryjä aiheuttava ”suuren vuoren isä” Did Gori ja Panin kaltainen Otšopintre. Pyhää Yrjöä pidetään sodan jumalana.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Burford, Tim: Georgia, s. 168–170. Bradt Travel Guides, 2011. ISBN 9781841623573 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b Introducing Khevsureti Lonely Planet. Arkistoitu 30.8.2017. Viitattu 30.8.2017.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]