Kiitorata (vuoden 1962 elokuva)

Kiitorata
La Jetée
Ohjaaja Chris Marker
Käsikirjoittaja Chris Marker
Tuottaja Anatole Dauman
Säveltäjä Trevor Duncan
Kuvaaja
Leikkaaja Jean Ravel
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö Argos Films
Levittäjä Netflix
Ensi-ilta 1962
Kesto 29 min
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kiitorata (suomeksi myös nimellä La jetee – terassi, ransk. La Jetée) on ranskalainen kokeellinen lyhytelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Chris Marker. Se on post-apokalyptinen tieteiselokuva, joka innoitti elokuvaohjaaja Terry Gilliamin tekemän elokuvan 12 apinaa. Elokuvassa on kertojana Jean Négroni, se on mustavalkoinen ja toteutettu lähes kokonaan still-kuvilla.[1][2]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa Pariisi on tuhoutunut ydinaseilla käydyn kolmannen maailmansodan jälkeen, ja siitä selvinneet ihmiset joutuvat elämään maan alla. Tiedemiesten mukaan ihmiskunta voi pelastua vain lähettämällä joku menneisyyteen tai tulevaisuuteen hakemaan apua. Eräällä vankina olevalla miehellä on muistikuva Orlyn lentoasemalta, lapsuudestaan joitakin vuosia ennen sodan alkamista, ja hänet päätetään lähettää aikamatkalle.[1][3][4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Sinisalo, Kati: Vailla aurinkoa ja Kiitorata: kissojen ystävän, salaperäisen elokuvaesseistin Chris Markerin kaksi mestariteosta Yle Teema. 21.11.2016. Viitattu 24.12.2022.
  2. ↑ The Jetty (The Pier) Filmaffinity. Viitattu 24.12.2022. (englanniksi)
  3. ↑ La Jetée TimeOut. 21.7.2014. Viitattu 24.12.2022. (englanniksi)
  4. ↑ La jetée Blockbuster. Arkistoitu 23.12.2022. Viitattu 24.12.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]