Kilpukka

Kilpukka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset
Kladi: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Kilpukkakasvit Hydrocharitaceae
Suku: Kilpukat Hydrocharis
Laji: morsus-ranae
Kaksiosainen nimi

Hydrocharis morsus-ranae
L.

Katso myös

  Kilpukka Wikispeciesissä
  Kilpukka Commonsissa

Kilpukka eli sammakonkilpukka (Hydrocharis morsus-ranae)[2] on kilpukkakasvien heimoon kuuluva monivuotinen vesikasvilaji.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpukka on irtokelluja tai löyhästi juurtuva. Juuret ovat pitkiä ja haaraisia. Varsi on lyhyt, kalju ja rönsyllinen. Rönsyjen kärjessä syksyllä 5–8 mm pitkä talvehtimissilmu. Ruusukkeessa kasvavat lehdet ovat pitkäruotisia, isokorvakkeisia, pinnalla kelluvia ja lumpeenlehtien muotoisia, mutta selvästi pienempiä. Lapa on pyöreä ja munuaismainen, herttatyvinen, ehytlaitainen, 2–5 cm, yleensä pituuttaan hieman leveämpi. Päältä lehdet ovat vihreitä, kiiltäviä ja alta rusehtavan punertavia.[3][2]

Kilpukka kukkii melko harvoin, yleensä lämpiminä kesinä, mutta jos kukkii, niin heinä-syyskuussa. Kukat suomumaisten ylälehtien hangoissa, ne ovat pienehköt ja valkoiset. Kukkien teriö on säteittäinen, terälehtiä on kolme ja ne ovat vastapuikeita, tyveltä keltatyvisiä[4] ja 10–13 mm pitkiä. Verholehtiä on kolme. Kilpukan kukat ovat yksineuvoisia eli heteet ja emit sijaitsevat eri kukissa. Hedekukkia on yhdestä neljään kappaletta perällisessä, kahden ylälehden suojaamassa kukinnossa. Kukkaperät ovat 0,7–5 cm pitkiä, ja heteitä on 12–18. Emikukka on yksittäinen, sen perä on 3–9 cm, ja perän tyvellä on yksi ylälehti. Kukassa emejä on kuusi, ja ne ovat yhdislehtisiä ja kuusivartaloisia. Luotteja on kuusi, ja ne ovat kaksijakoisia. Hedelmä on kota.[3][2]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa kilpukka esiintyy lähes kaikissa maissa paitsi Islannissa.[5] Suomessa se kasvaa maan etelä- ja keskiosissa, pohjoisimmat kasvupaikat ovat Kemissä saakka. Laji on etelässä jokseenkin yleinen, runsain Satakunnassa ja Etelä-Hämeessä.[6]

Kanadassa kilpukkaa istutettiin Ottawaan eräälle 1932 koetilalle ja se on levinnyt nykyään ainakin Montrealiin, Ontarioon, Eriejärveen sekä muutamalle paikkakunnalle New Yorkiin.[7]

Elinympäristö ja ekologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpukka viihtyy rehevöityneissä vesistöissä, rehevissä järvenlahdissa ja lammissa, joissa ja ojissa. Sen luontaisia kasvupaikkoja ovat umpeen kasvavat vesistöt, joissa se viihtyy lähinnä ruovikoissa ja lahdelmissa suojassa tuulelta ja aalloilta. Se on monien muiden vaateliaiden vesikasvien tavoin yleistynyt Suomessa vesistöjen rehevöityessä.[3][2] Se lisääntyy kasvullisesti, kun rönsyihin syntyneet lehtiruusukkeet irtoavat emokasvista. Keväällä pintaan nousevat talvehtimissilmut saattavat myös levitä kevättulvan mukana ja vesilintujen jalkoihin tarttuessaan pidempiäkin matkoja.[3]

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Talvehtimissilmu.
    Talvehtimissilmu.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  • Björn Ursing, Hans-Erik Wanntorp, Arto Kurtto & Leena Helynranta: Otavan värikasvio, s. 194. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 9511196634

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hydrocharis morsus-ranae IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Kilpukka (sammakonkilpukka) – Hydrocharis morsus-ranae Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 19.9.2021.
  3. ↑ a b c d Luontoportti: Kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae) luontoportti.com. Viitattu 21.10.2017.
  4. ↑ Björn Ursing, Hans-Erik Wanntorp, Arto Kurtto, Leena Helynranta: Otavan värikasvio, s. 194. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 9511196634
  5. ↑ Euro+Med Plantbase – the information resource for Euro-Mediterranean plant diversity: Hydrocharis morsus-ranae (englanniksi) Viitattu 23.10.2021.
  6. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kilpukan eli sammakonkilpukan (Hydrocharis morsus-ranae) levinneisyys. Kasviatlas 2020. 2021. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 23.10.2021.
  7. ↑ Flora of North America: Hydrocharis morsus-ranae Flora of North America. Viitattu 21.10.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]