Kimberleyn prosessi

Timanttien kaivuuta Sierra Leonessa, joka on yksi suurimmista timanttien viejämaista.
Kimberleyn sertifiointiprosessiin osallistuvat maat.

Kimberleyn prosessi (engl. Kimberley Process Certification Scheme, lyh. KPCS) on kansainvälinen sopimus, jonka tarkoitus on tyrehdyttää niin kutsuttujen veritimanttien eli konfliktialueilta vientiin menevien timanttien kauppa, joilla usein rahoitetaan aseellisia ryhmittymiä. Prosessi otettiin käyttöön vuonna 2003 ja joulukuussa 2009 sopimuksen piiriin kuului 75 maata, joskin Euroopan unioni edustaa jäsenmaitaan yhtenä kokonaisuutena.[1] Täten myös Suomi kuuluu sopimuksen piiriin. Kimberleyn sertifiointiprosessiin osallistuvat maat ovat vastuussa 99,8 prosentista kaikesta raakatimanttituotannosta.[2]

Ihmisoikeusjärjestöjen ja timanttiteollisuuden tietoon tuli 1990-luvulla, että monissa köyhissä Afrikan maissa aseelliset kansainvälisesti tunnustettuja hallituksia vastaan sisällissotaa käyvät ryhmittymät rahoittavat toimintaansa muiden tulonlähteidensä lisäksi raakatimanteilla, joita myöhemmin on alettua kutsua veri- tai konfliktitimanteiksi. Konfliktitimanttien kaupan tyrehdyttämiseksi ryhdyttiin toimiin, jotka lopulta johtivat Kimberleyn prosessiin. Konfliktitimanttien kaupan tyrehdyttämisellä pyritään siihen, että erityisesti raakatimantteja vievien kehitysmaiden tunnustetut hallitukset ja asukkaat hyötyvät entistä enemmän timanttikaupasta saaduista tuloista.

Kimberleyn prosessi sai alkunsa Etelä-Afrikan Kimberleyssä toukokuussa 2000 pidetyssä kokouksessa, johon osallistui asiasta kiinnostuneiden maiden hallituksia sekä timanttiteollisuuden ja ihmisoikeusjärjestöjen edustajia. Kimberleyn prosessiin osallistuvan maan täytyy taata, ettei maasta lähtevillä timanteilla rahoiteta kansainvälisesti tunnustettuja hallituksia vastaan sisällissotaa käyviä ryhmittymiä, ja ettei maa vie tai tuo timantteja prosessin ulkopuolisesta maasta.

Kimberleyn prosessi edellyttää muun muassa että raakatimanttierät täytyy viedä maasta sinetöidyssä säiliössä yhdessä vientimaan hallituksen vahvistaman sertifikaatin kera. Raakatimantteja saa viedä vain toiseen sopimuksen piiriin kuuluvaan maahan ja sertifioimattomien raakatimanttierien tuonti sopimuksen piirissä olevaan jäsenmaahan on kielletty.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kimberley Process: Who Is Involved? Kimberleyprocess.com. Arkistoitu 14.3.2008. Viitattu 1.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Diamond Facts:Fact#10 World Diamond Council. Arkistoitu 15.3.2008. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]