Kiptšakki (myös nimillä kumaani, tataari) oli turkkilainen kieli, jota puhuivat kiptšakit.
Varhaisin tunnettu kielinäyte on vanhaa kiptšakkia edustanut Codex Cumanicus, jonka kirjoittivat eurooppalaiset lähetyssaarnaajat 1300-luvulla.[1] Sen jälkimmäisessä osassa kiptšakkia kutsutaan tataariksi[2]. Myös mamelukit olivat kiinnostuneita kiptšakista ja Syyriassa kirjoitetut tekstit kuvailevat kiptšakin kielioppia ja fonologiaa. Niin sanottua keskikiptšakkia on kirjoitettu lukuisilla eri kirjoitusjärjestelmillä, kuten latinalaisilla, kyrillisillä ja armenialaisilla aakkosilla.[3]. Kieltä puhuttiin noin 1200–1600 -luvuilla, kunnes se kehittyi nykyisiksi kiptšakkikieliksi (mm. kazakki, tataari ja kirgiisi).[4]
Kielitieteilijä Vasili Radlov uskoi, että nykyajan kiptšakkilaisista kielistä lähimpänä kiptšakkia ovat etenkin tataarinkielen mišäärimurre sekä karatšai-balkaari.[5]
Mamelukkien kuvauksien mukaan kiptšakissa oli yhdeksän vokaalia ja 18 konsonanttia. Lisäksi neljän konsonantin, /h/, /ʒ/, /ʤ/ ja /f/, katsotaan esiintyneen lähinnä vain lainasanoissa:[3]
| Etinen | Keskinen | Takinen | |
|---|---|---|---|
| Suppea | i | y | ɨ | u |
| Puolisuppea | e | ø | o | |
| Välinen | ə | ||
| Avoin | a |
| Labiaali | Alveolaari | Postalveolaari | Palataali | Velaari | Uvulaari | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaali | m | n | ŋ | |||
| Klusiili | p | b | t | d | k | g | |||
| Frikatiivi | s | z | ʃ | χ | |||
| Affrikaatta | tʃ | |||||
| Lateraali | l | |||||
| Tremulantti | r | |||||
| Puolivokaali | j |
Codex Cumanicus -kirjan kumaani-kiptšakkilainen isä meidän; translitteroitu yleisturkkilaisella kirjaimistolla:
Atamız kim köktesiñ. Alğışlı bolsun seniñ atıñ, kelsin seniñ xanlığıñ, bolsun seniñ tilemekiñ – neçik kim kökte, alay [da] yerde. Kündeki ötmegimizni bizge bugün bergil. Dağı yazuqlarımıznı bizge boşatqıl – neçik biz boşatırbız bizge yaman etkenlerge. Dağı yekniñ sınamaqına bizni quurmağıl. Basa barça yamandan bizni qutxarğıl. Amen![6]