Kirjeet Luciliukselle (lat.Epistulae morales ad Lucilium, ”Moraalisia kirjeitä Luciliukselle”) on Seneca nuoremman kirjoittama 124:n kirjeen kokoelma. Seneca kirjoitti kirjeet elämänsä loppupuolella ystävälleen Lucilius Iuniorille, tarkoituksenaan antaa neuvoja siitä, kuinka tämä voi tulla yhä omistautuneemmaksi stoalaiseksi.
Jokainen kirjeistä alkaa sanoilla ”Seneca lähettää terveisensä ystävälleen Luciliukselle” (lat.Seneca suo Lucilio salutem) ja päättyy sanoihin ”Voi hyvin” (Vale). Kirjeet käsittelevät kaikenlaisia aiheita Senecan filosofisen ajattelun näkökulmasta, ja antavat samalla hyvän kuvan elämästä tuon ajan Rooman valtakunnassa.
Senecan kirjekokoelma on suomennettu (Basam Books 2011). Aiemmin kirjeistä on suomennettu 32 osana kokoelmaa Tutkielmia ja kirjeitä (WSOY 1964).
”Filosofia lupaa luoda meihin ennen muuta tervettä järkeä, humaanisuutta ja seurallisuuden halua. Näitä ominaisuuksia ei meissä voi olla, jos olemme toisenlaisia kuin muut ihmiset. Meidän on varottava ettei se, millä haluamme saada osaksemme ihailua, ole naurettavaa ja vihattavaa. Onhan tarkoituksenamme elää luonnonmukaisesti, mutta täysin luonnonvastaista on kiduttaa ruumista, vihata vaivatonta siisteyttä, olla tahallaan likaisena ja syödä ruokaa, joka ei ole vain kehnoa, vaan kauhean inhottavaakin.” (Kirje V.4, ”Filosofian tehtävästä”, suomennos J. A. Hollo.)[2]
”Viisas ihminen riittää itselleen. Tämän lauseen, ystäväni Lucilius, tulkitsevat monet väärin; he näet erottavat viisaan ihmisen muusta maailmasta ja pakottavat hänet pysymään omissa nahoissaan. Mutta on tarkoin huomattava mitä tämä lause merkitsee ja millainen kantavuus sillä on. Viisas mies riittää itselleen elääkseen onnellisena, ei vain elääkseen. Pelkkään elämiseen hän näet tarvitsee paljon, elääkseen onnellisena vain terveyttä, vilpitöntä ja kohtaloa halveksivaa mieltä.” (Kirje IX.13, ”Filosofiasta ja ystävyydestä”.)[3]
”Haluat kuulla mitä minä ajattelen vapaista opinnoista. En kunnioita enkä pidä hyvänä mitään sellaista, joka tähtää rahan hankkimiseen. – – Onkin vain yksi laji opintoja, joka on todella vapaata, nimittäin se, joka tekee vapaaksi. Se on viisauden oppimista, ylevää, uljasta, jalomielistä. Muut opinnot ovat vähäpätöisiä ja lapsellisia” (Kirje LXXXVIII.1-2, ”Opinnoista”.)[4]
Seneca, Lucius Annaeus, nuor.: Kirjeet Luciliukselle. ((Epistulae morales ad Lucilium, noin 65.) Suomentanut Antti T. Oikarinen) Helsinki: Basam Books, 2011. ISBN 978-952-260-045-5
Seneca, Lucius Annaeus, nuor.: Tutkielmia ja kirjeitä. (Suomentanut J. A. Hollo. Johdannon kirjoittanut Jussi Tenkku. Antiikin klassikot) Porvoo Helsinki: WSOY, 1964. – Sisältää tutkielmat: Viisaan mielenlujuudesta, Lempeydestä, Onnellisesta elämästä, Mielentyyneydestä ja Helvia-äidille, lohduttautumisesta, sekä 32 kirjettä.