Kirsti Sparboe

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Huonosti lähteistetty: no.wikipedissa, josta tämä on ilmeisesti käännetty, on paljon lähteitä
Kirsti Sparboe
KIrsti Sparboe kotonaan vuonna 1967
KIrsti Sparboe kotonaan vuonna 1967
Henkilötiedot
Syntynyt7. joulukuuta 1946 (ikä 77)
Tromssa, Norja
Ammatti Laulaja, näyttelijä
Muusikko
Laulukielet Norja, ruotsi, saksa
Aktiivisena 1963–
Tyylilajit Pop, iskelmä
Soittimet Laulu, kitara
Yhtyeet The Caravans (1963–1965)
Levy-yhtiöt Triola

Kirsti Sparboe (s. 7. joulukuuta 1946 Tromssa, Norja) on norjalainen laulaja ja näyttelijä. Hän on ollut aktiivinen Norjan musiikki- ja kulttuurielämässä 1960-luvun puolivälistä lähtien. Sparboe oli suosituimmillaan vuosikymmenen ajan vuodesta 1965 alkaen. Hän on musiikin lisäksi ollut näyttelijänä teatterissa niin musikaaleissa kuin näytelmissä.

Sparboe on osallistunut monta kertaa Norjan euroviisukarsintaan Melodi Grand Prixiin. Hän on voittanut kilpailun neljä kertaa, kuten toinenkin norjalainen laulaja Jahn Teigen. Hän on edustanut Norjaa Euroviisuissa kolme kertaa: 1965, 1967 ja 1969. Hän on julkaissut useita albumeja ja singlejä, joista erityisen tunnettuja ovat esimerkiksi "Ein student aus Uppsala", "Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli", "Nordlandsnetter", "Hjem", "En sommer er over", "Nå og for alltid", "Liver er herlig" ja "Karusell". Sparboe on menestynyt myös ulkomailla, esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa. Lisäksi hänellä on ollut useita suuria ja pieniä rooleja norjalaisessa teatterissa, kabareessa, elokuvissa ja televisiossa.

Tausta ja debyytti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sparboe on syntynyt Tromssassa Pohjois-Norjassa 7. joulukuuta 1946. Hän on sähköttäjän, valaanpyytäjän ja kunnan työvirkailijan Einar Sparboen (1909–1974) ja Ruth Johanessenin (1903–1990) tytär. Nuorimpana viisilapsisessa musikaalisessa perheessä Sparboe kiinnostuikin jo pienenä musiikista ja laulamisesta, erityisesti jazzista. Vuonna 1964 hän lauloi The Caravans -yhtyeessä karnevaaleilla Tromssassa kiinalaiseksi pukeutuneena. Tapahtuma oli lopulta Sparboelle käänteen tekevä, koska paikalla ollut Dagbladet-lehden toimittaja Arthur Arntzen huomasi hänet ja kiinnostui nuoresta laulajasta.

Arntzen kutsui hänet laulamaan paikalliselle studiolle, mistä esitys radiossa ja televisiossa. Tuloksen kuuli myös norjalainen levy-yhtiön johtaja Arne Bendiksen, joka tarjosi jo samana iltana Sparboelle levytyssopimusta. Lisäksi NRK:n nuorten osaston johtaja Ada Haug halusi Sparboen vieraaksi NRK:n nuorten "TEN-plyggen"-ohjelmaan. Sparboe lauloi ohjelmassa myöhemmin kappaleita kuten "Bye, Bye Blackbird" ja "All of me".[1]

Sparboen ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 1964. Levyllä oli saksalaiset hitit "Frankie Boy" ja "Ballerina". Levy-yhtiönä oli tuolloin Triola.Sparboen läpimurto syntyi singlellä "Nå og for alltid", joka esitettiin säännöllisesti NRK:n radion Ønskekonserten-ohjelmassa ja se oli seitsemän viikkoa Norjan musiikkilista VG:n kärjessä.[1]

Melodi Grand Prix ja Euroviisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirsti Sparboe esiintymässä vuoden 1965 Eurovision laulukilpailussa Napolissa.

Sparboe teki vuonna 1965 ensimmäisen suuren esiintymisensä televisiossa, kun hän osallistui Norjan euroviisukarsintoihin Melodi Grand Prixiin kappaleella "Karusell". Kappale voitti kilpailun, ja Sparboe pääsi edustamaan Norjaa saman vuoden Eurovision laulukilpailussa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan norjalaisen laulaja Wenche Myhren piti laulaa kappale yhdessä Norjan radion orkesterin kanssa, mutta Myhre sairastui viime hetkellä eikä päässyt mukaan. Tapauksen jälkeen on huhuttu, että Myhre ei olisi pitänyt kappaleesta, ja hänen isänsä Kjell Myhre olisi kehottanut häntä jättäytymään kilpailusta pois. Hänen sijastaan kappaleen lauloi Sparboe niin suuren kuin pienenkin orkesterin säestämänä ja edusti Norjaa Euroviisujen finaalissa.[2] "Karusell"-kappaleesta tuli suosittu kotimaassaan Norjassa, missä se nousi korkeimmillaan seitsemänneksi norjalaisella VG-listalla ja oli sillä yhteensä yhdeksän viikkoa.

Sparboe osallistui Melodi Grand Prix -kilpailuun vuoden 1965 jälkeen vielä 13 kertaa. Hän on päässyt finaaliin yhteensä kahdeksan kertaa ja voittanut neljä kertaa: 1965, 1967, 1968 ja 1969. Eniten huomiota Sparboe sai vuoden 1969 voittonsa jälkeen Arne Bendiksenin kappaleella Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli. Melodi Grand Prix -finaalin jälkeen syntyi pieni kohu, kun Oslon yliopistonlehtori Erling Nielsen pilkkasi kappaletta avoimesti televisiossa. Loukkaus johti katsojien taholta valitusten tulvaan, ja sekä kappale, sen esittäjä Sparboe että kirjoittaja Arne Bendiksen saivat kansan tuen. "Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli" nousi myös VG-listan kärkeen, ensimmäisenä Melodi Grand Prixin voittaneena kappaleena.

Norjassa koetusta menestyksestä huolimatta kappaleesta ei tullut suurta menestystä vuoden Euroviisuissa. Sparboen edustama kappale sijoittui lopulta kilpailun 16 kappaleesta viimeiseksi saatuaan vain yhden pisteen Ruotsilta. Kaiken kaikkiaan Sparboen menestys Euroviisuissa oli melko heikkoa, hän sijoittui vuonna 1965 sijalle 13 18:sta osallistujasta ja vuonna 1967 14. sijalle 17:stä. Pisteitä kaikilta kolmelta osallistumiskerralta kertyi yhteensä vain neljä.

Kappaleen "Oi oi oi" levytti suomeksi 1969 Kristina Hautala, sanoitus Pertsa Reposen.[3]

Revyy- ja teatteriura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sparboe "Trost i taklampa" -näytelmässä Gunvor Smikkstugunina Trøndelagin teatterissa vuonna 1975

Revyy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin lisäksi Sparboe on myös näytellyt useissa revyy- ja teatteriesityksissä. Revyydebyyttinsä hän teki Hjertelig tilstede -revyyssä 1970-luvun alussa oslolaisessa revyy- ja kabareeteatterissa Chat Noir. Mukana olivat tuolloin myös norjalaiset koomikkolegendat Harald Heide-Steen jr. ja Rolv Wesenlund. Esityksistä tuli niin suosittuja, että niiden pohjalta tehtiin myös kiertue ympäri Norjaa ja revyyn kappaleista koottiin myös musiikkialbumi.

Vuonna 1972 Sparboe osallistui yhteen Chat Noir -teatterin parhaiten menestyneistä esityksistä. Kyseessä on norjalaisen muusikon Einar Schanken vuosipäivärevyy Kjære lille Norge eli Rakas pikku Norja. Revyystä pidettiin niin paljon, että siitä tehtiin sekä filmatisointi että levyllinen musiikkia.[2] Myöhemmin Sparboe on esiintynyt kymmenissä syksy- ja kesärevyissä eri puolilla Norjaa, niin Oslossa, Tønsbergissä, Sandefjordissa kuin Fredrikstadissa. Tällaisia revyitä ovat muun muassa olleet Eg ser deg utfor klubbenäen, Solstreif ja Norge i våre hjerter.

Teatteria ja musikaaleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1973 Kirsti Sparboe teki läpimurtonsa teatterinäyttelijänä rockmusikaalissa To muntre herrer fra Verona Oslo Nye Teater -teatterissa. Näytelmä perustui William Shakespearen teksteihin. Vastanäyttelijöinään hänellä oli norjalaisia laulajia ja näyttelijöitä kuten Toralv Maurstad, Kjersti Døvigen ja Per Theodor Haugen.[4]

Sittemmin hän on näytellyt useissa suurissa teatteriesityksissä myös päärooleja, eniten Oslon, Trondheimin ja Tromssan teattereissa mutta myös Norjan kansallisteatterissa, Riksteatretissa. Vuonna 1975 hänellä oli päärooli Alf Prøysenin Trost i taklampa -romaanin musikaaliversiossa Trøndelag Teater -teatterissa. Musikaalin ohjasi Trond Lie. Vuonna 1979 Sparboe näytteli Jeg elsker min kone -komediassa Chat Noir -teatterissa yhdessä muun muassa Harald Heide-Steen jr:n ja Trond Lien kanssa.

Vuosina 1984 ja 1985 Sparboe näytteli Peppi Pitkätossua Chateau Neuf -teatterissa Oslossa, ja vuonna 1988 hän menestyi hyvin Hålogalandin teatterissa. Siellä hän näytteli pääosaa sekä Nalle Puh -näytelmässä että Peter Shafferin Komedie i mørke -näytelmässä, jossa hän näytteli myöhemmin myös Victoria Teaterissa Oslossa.

Kirsti Sparboen ensimmäinen todellinen rooli ilman laulamista oli Bjørnstjerne Bjørnsonin näytelmässä Når den ny vin blomstrer Oslo Nye Teater -teatterissa. 1994 ja 1995 Sparboe näytteli yhdessä Elsa Lystadin kanssa Et fandens fruentimmer -näytelmässä, ensin Victoria-teatterissa Oslossa, ja myöhemmin Norjan-kiertueella Riksteatretin kanssa.

Sparboe näytteli nimiroolissa Willy Russellin Shirley Valentine -näytelmässä. Roolisuoritus oli menestys Kirsti Sparboen kannalta, ja hän näyttelikin roolia useita kertoja vuoden 1997 jälkeen. Hän kiersi esimerkiksi kokonaan Nordlandin, Tromssan ja Finnmarkin läänit Nordland Teater- ja Hålogaland Teater -teattereiden alaisuudessa.

1998 Sparboe oli yhdessä keskeisistä rooleista Ole Pausin uudelleen käsikirjoitetussa musikaalissa Den store barnedåpen, joka perustuu Oskar Braatenin samannimiseen näytelmään. Seuraavana vuonna hän teki debyyttinsä operettilaulajana, kun hän ja Ingebjørg Kosmo näyttelivät operetissa Mustalaisruhtinatar Nordlandin muusiikkifestivaaleilla Bodøssä.

Kirsi Sparboe ja Sverre Kjelsberg olivat yhdessä päärooleissa vuonna 2000 musikaalissa Brecht-cabaret Hålogaland Teaterissa. Samana vuonna hän näytteli myös Bertolt Brechtin Pikkuporvarinhäät-näytelmässä Hålogaland Teaterissa.

2000-luvulla Sparboe on esiintynyt yhä harvemmin teatterin lavalla, mutta hän on silti tehnyt yhä rooleja ja konsertteja säännöllisesti.[5]

Keväällä 2019 Sparboe näytteli yhden päärooleista suuressa teatterituotannon ensi-illassa, kotikaupungissaan Tromssassa.

Elokuva ja televisio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun puolivälistä lähtien Kirsti Sparboe on esiintynyt useissa elokuvissa, tv-sarjoissa ja ohjelmissa. Hän on esiintynyt esimerkiksi monissa dokumenteissa, myös henkilökuvadokumenteissa, sekä tehnyt omaa show’ta NRK:lla. Elokuvissa Sparboe nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1965, kun hän näytteli yhdessä päärooleista elokuvassa Stompa forelsker seg eli Stompa rakastuu

Televisio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen ensimmäinen suuri esiintymisensä televisiossa tapahtui Norjan Euroviisukarsinnoissa, Melodi Grand Prix -kilpailussa, vuonna 1965. , sivu seurasi paljon deltakelser kilpailu ja muut suuret tv-ohjelmia. Sparboe oli oma tv-show päässä Tromssan vuonna 1967 ja uudelleen lukuisia kertoja 1970-luvulla. Viimeinen suuri tv-show, hän oli vuonna 2006, jossa hänen ystävänsä Grethe Kausland oli yksi hänen viimeinen tv-esiintymisiä.

Vuonna 2014 Kirsti Sparboe oli ollut 50 vuotta töissä NRK TV:llä, ja sen kunniaksi tehtiin hänestä kertova ohjelma, "Livets Karusell". Ohjelmassa käsiteltiin laajasti Sparboen elämää ja monipuolista laulu-, revyy- ja teatteriuraa, mikä kaikki alkoi Tromssassa vuonna 1964.

Vuonna 1968, Sparboe osallistui NRK:n Tre i parken -show’hun yhdessä Arne Bendiksenin ja Oddvar Sannen. Vuosi myöhemmin Sparboe nähtiin norjalaisessa huumorisarjassa Og takk for det.

Sparboe on toiminut myös juontaja useissa suosittuissa tv-sarjoissa ja viihdeohjelmissa sekä NRK:lla ja norjalaisella TV-2 -kanavalla. Hän on juontanut niin yksin kuin yhdessä esimerkiksi – Erik Byen, Rolv Wesenlundin ja Jon Skolmenin kanssa. Vuosina 1983 ja 1984 hänet nähtiin lastenohjelmassa Kom, så tegner vi en sang, ja vuonna 1991 hän juonsi NRK:n suurta kansallispäiväjuhlaa kotikaupungissaan Tromssassa. Tapahtumassa oli vieraina esimerkiksi norjalainen näyttelijä Henny Moan, ja kirjailija Jon Michelet.

Sparboe on esiintynyt myös joissakin norjalaisen komediasarjan Fleksnes' fataliteter jaksoissa.

Elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sparboe on nähty useita kertoja norjalaisissa elokuvissa. esimerkiksi yhdessä Rolv Wesenlundin kanssa vuonna 1992 julkaistussa Ute av drift -elokuvassa. Sparboe esiintyi esimmäistä kertaa valkokankaalla jo vuonna 1965 elokuvassa Stompa forelsker seg, jossa hän näytteli yhdessä Grynet Molvigin ja Rolf Vain Nilsen kanssa. Hänen ponnisteluinsa elokuvassa Kjære lille Norge (1973) saivat osakseen ylistäviä arvosteluja.

Hän on esiintynyt myös useissa teatterituotantojen televisio versioissa, myös päärooleissa. Hän esiintynyt muun muassa: Musikken var av Bjarne Amdahl (Oslo Nye Teater), Hallo – Adjø (perustuu Beatlesin kappaleisiin) (Oslo Nye Teater), Vi går i Hjorten (Trøndelag Teater) ja hurja farssi Boieng – Boieng (Victoria-Teater, Oslo), jossa hän näytteli yhdessä esimerkiksi norjalaisten Linn Stokken, Ingerid Vardundin ja Hans Ola Sørlien kanssa.

Nykyisin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Sparboe on vähentänyt esiintymisiään konsertteissa ja muissa tapahtumissa, mutta esimerkiksi vuonna 2018 hän on esiintynyt vielä joissain konserteissa.[6][5]

Sparboe on ollut myös usein kausittain yhteistyössä Kjell Karlsenin ja hänen orkesterinsa kanssa, he ovat tehneet esimerkiksi konsertteja. Vuonna 1968 Sparboe lauloi Kjell "Karlsens Orkester" -orkesterin kanssa Norjan kuninkaallisille,Sonjalle ja Haraldille. Vuonna 2007 hän esiintyi uudelleen kuninkaallisille, kun hän esiintyi yhdessä muun muassa Hege Schøyenin, Hanne Kroghin ja Guri Schanken kanssa kuningas Harald V:n 70-vuotispäivillä.

Sparboe on ollut kolme kertaa naimisissa, mukaan lukien norjalaisen laulaja ja säveltäjä Benny Borgin kanssa. Hän asuu omalla maatilallaan Tolångan kylässä Skånessa Ruotsissa. Hänen kolmas miehensä laukkavalmentaja Terje Dahl kuoli vuonna 2017 pitkäaikaiseen sairauteen.

Sparboen veljentyttäret Sigrun Loe Sparboe ja Pernille Sparboe ovat molemmat muusikoita, laulajia. Sigrun Loe Sparboe on norjalaisen Sigrun and the Kitchen Band -yhtyeen jäsen.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 1964, jossa oli kappaleet "Frankie" ja "Ballerina". Jatko-osa "Nå og for alltid" (Triola) oli seitsemän viikkoa VG-listalla. Sparboen myydyin levy on Hjem / Tro på meg (1966) (julkaissut Kirsti, Oddvar ja Arne) (Triola), joka on myi lyhyessä ajassa yli 50 000 kappaletta.

Sparboe on levyttänyt yli kuusi vuosikymmentä ja levytettynä on useita satoja kappaleita. Monet näistä eivät ole kovin tunnettuja. Suosittuja kappaleita ovat esimerkiksi "Hjem langt mot nord" (1966) ja "Oj, oj, oj" (1969) mutta myös "Napoleon med sin hær" (1965), "Karusell" (1965), "Nå og for alltid" (1965), "Nordlandsnetter" (1966), "Det blir ingen sommer" (1966), "LIvet er herlig" (1967), "Vi gratulerer" (1968), "På en gammel benk" (1971), "Lillebror" (1972), "Velkommen til verden" (1972), "En sommer er over" (1972), "På verdens tak" duettona Benny Borgin kanssa (1973), "Er det merkelig at jeg blir litt sentimental" (1974), "Den store dagen" (1974), "Yo--Yo" duettoma Kjersti Døvigenin kanssa (1974), "Solen på Kreta" duettona Benny Borgin kanssa (1976), "Midnattsol" (1983), "Ikke stå og fryse" (1983), "Kjære, kom tilbake" duettona Gianni Cirianin kanssa (1983), "Jeg blir hos deg" duettona Arne Bendiksenin kanssa (1995), ja "Nordlandsnetter" (uusinta nauhoitus) (2007).

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sparboe on menestynyt myös Norjan rajojen ulkopuolella,[7] ja hän on voittanut useita palkintoja erilaisilla laulufestivaaleja, esimerkiksi Ranskan Cannesissa Midem-festivaaleilla vuonna 1967 ja brasilialaisilla maailmanmusiikinfestivaaleilla Rio de Janeirossa vuonna 1968. Rio de Janeirossa Sparboe menestyi erinomaisesti, ja hän nousi koko kilpailun kärkeen sai kultamitalin kappaleella "I Feel So Strong".[7] Lisäksi Sparboen kappaleita on noussut levymyynnissä sekä soitossa listojen kärkeen myös Norjan ulkopuolella, esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa ja Länsi-Saksassa.

Kirsti Sparboen tunnetuimmat kansainväliset esiintymiset ovat ehkä kuitenkin olleet Euroviisuissa. Jo pääseminen Melodi Grand Prixin finaaliin yhteensä neljä kertaa, sekä kolme voitto, toivat hänelle mainetta erityisesti kotimaassaan mutta myös esimerkiksi Ruotsissa. Vuonna 1970 Sparboe osallistui myös Länsi-Saksan karsintojen finaaliin kappaleella "Pierre der Clochard", joka sijoittui neljänneksi.

Sparboe oli Länsi-Saksassa jo suhteellisen tunnettu ennen osallistumistaan euroviisukarsintaan vuonna 1970. Häneltä oli vuotta aiemmin ilmestynyt saksankielinen kappale, "Ein stundent aus Uppsala". Kappale on käännös Sparboen ruotsinkielisestä kappaleesta "En student i Uppsala". Kappale nousi Saksassa listoilla parhaimmillaan sijalle 15, ja ruotsinkielinen versio on edelleen suosittu Uppsalan opiskelijoiden keskuudessa.

Sparboe sai vuonna 1967 Midem-palkinnon Cannesissa, kun hänen levynsä olivat myyneet eniten Euroopassa suhteessa Sparboen kotimaan Norjan väestöön.[2]

Sparboe sai vuonna 1969 nuorten Det Nyes -lehden musiikkipalkinnon Sølvmikrofonen. Hänet valittiin lukijoiden äänestyksessä vuoden suosituimmaksi norjalaiseksi poplaulajaksi.

Sparboe sai vuonna 1972 Spellemannprisen-palkinnon parhaana naisartistina, hän oli ehdolla Spellemannprisen-palkinnon saajaksi vuosina 1974, 1976 ja 1977. Vuonna 1982 hän sai Gammleng-prisen -palkinnon luokassa pop.

Sparboe sai Tromssan kunnan kunniapalkinnon vuonna 1998 pitkä urastaan ja työstään kotikaupunkinsa eteen neljällä eri vuosikymmennellä. Palkinto luovutettiin hänen vieraillessaan Tromssan KulturHuset -talolla esiintymässä Shirley Valentine -näytelmässä. Seuraavana vuonna hän sai Mack-prisen-kulttuuristipendin, jonka myöntää Mack-ølets venner -järjestö henkilöille tai organisaatioille, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti pohjoisnorjalaiseen komediakulttuuriin ja kulttuuriin yleisesti. Muita Mack-prisen -palkinnon saajia ovat esimerkiksi: Ola Bremnes, Karl Erik Harr, Tove Alvin Knutsen, Jack Berntsen, Arthur Arntzen ja Mari Boine.

Melodi Grand Prix – Euroviisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirsti Sparboe osallistui vuosina 1965–1977 yhteensä 13 kertaa Norjan Euroviisukarsintaan Melodi Grand Prixiin, ja pääsi myös kahdeksna kertaa siinä finaaliinkin. Lisäksi hän oli myös kerran Länsi-Saksan finaalissa vuonna 1970. Norjaa Sparboe on edustanut kolme kertaa Eurovision laulukilpailussa.

Melodi Grand Prix – Norjan Euroviisukarsinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Kappale Sijoitus
1965 "Karusell" – pieni orkesteri 1
"Karusell" – Norjan radion orkesteri
1966 "Gi meg fri" – pieni orkesteri 2
"Lørdagstripp" – Norjan radion orkesteriNorjan radion orkesteri 4
1967 "Dukkemann" – Norjan radion orkesteriNorjan radion orkesteri 1
1968 "Stress" – pieni orkesteri 2
"Jeg har aldri vært så glad i noen som deg" – Norjan radion orkesteriNorjan radion orkesteri 1
1969 "Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli" 1
1972 "Lillebror" 2
1974 "Yo-Yo" – duetto Kjersti Døvigenin kanssa 4
1977 "Laulu" – duetto Benny Borgin kanssa 3
"Poker" – putosi semifinaalissa –
"Det er hans land" – putosi semifinaalissa –

Muut osallistumiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Tiedot Sijoitus
1970 "Pierre der Clochard" – Länsi-Saksan karsinnan finaali 4
1979 Tuomariston jäsenenä Melodi Grand Prixissä –
2008 Välinumeron esiintyjänä "Oj, oj, oj, så glad jeg skla bli" -kappaleella –

Eurovision laulukilpailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Kappale Sijoitus Pisteet
1965 "Karusell" 13/18 1
1967 "Dukkemann" 14/17 2
1969 "Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli" 16/16 1

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kirsti Sparboe « Rockipedia rockipedia.no. Arkistoitu 7.2.2018. Viitattu 6.2.2018.
  2. ↑ a b c Sparboe, Kirsti: Kirsti Sparboe forteller til Bjørnar Halnum. Oslo, Norge: Atheneum, 1984. ISBN 978-82-7334-030-6 (norjaksi)lähde tarkemmin?
  3. ↑ Oi oi oi, Fono.fi, viitattu 14.6.2022
  4. ↑ Sceneweb sceneweb.no. Viitattu 6.2.2018.
  5. ↑ a b Nordland Teater: Forestilling nordlandteater.no. Arkistoitu 7.2.2018. Viitattu 6.2.2018.
  6. ↑ Avisa Nordlys 2. april 2011 (side 42 og 43) reportasje om Kirsti Sparboe
  7. ↑ a b Innleggsbok (skrevet av Arne Bendiksen) i dobbelt-CD-en Kirsti Sparboe – Ikke Stå og frys – 46 høydepunkter. Utgitt i 1995 – AB Records / Triola TNCD 2006/7