Kissaihmisten kirous | |
---|---|
The Curse of the Cat People | |
Ohjaaja | |
Käsikirjoittaja | DeWitt Bodeen |
Tuottaja | Val Lewton |
Säveltäjä | Roy Webb |
Kuvaaja | Nicholas Musuraca |
Leikkaaja | J. R. Whittredge |
Tuotantosuunnittelija | Albert S. D'Agostino |
Pukusuunnittelija | Edward Stevenson |
Lavastaja | |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | RKO Pictures |
Levittäjä |
RKO Pictures Netflix |
Ensi-ilta | 2. maaliskuuta 1944 |
Kesto | 70 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 212 000 dollaria |
Edeltäjä | Kissaihmiset |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Kissaihmisten kirous (The Curse of the Cat People) on Val Lewtonin tuottama ja Robert Wisen ja Gunther von Fritschin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1944.
Elokuvasta piti tulla Kissaihmisten jatko-osa, ja pääosissa ovatkin Kissaihmisten näyttelijät. Nimestään huolimatta siitä ei kuitenkaan tullut kauhuelokuvaa vaan herkkä kuvaus pikkutytöstä, joka elää omassa mielikuvitusmaailmassaan.[1]
Simone Simon | … | Irena Reed, Oliverin kuollut vaimo |
Kent Smith | … | Oliver Reed |
Jane Randolph | … | Alice Moore |
Ann Carter | … | Amy Reed |
Eve March | … | neiti Callahan, Amyn opettaja |
Julia Dean | … | rouva Julia Farren |
Elizabeth Russell | … | Barbara Farren |
Erford Gage | … | poliisi |
Sir Lancelot | … | Edward, Reedien hovimestari ja kokki |
Tavalliseen tapaan tuottaja Val Lewtonille oli annettu elokuvan nimi Kissaihmisten kirous, jonka pitäisi olla jatko-osa vuoden 1942 kauhuelokuvalle Kissaihmisille, joka oli menestynyt äärimmäisen hyvin. Lewton ei kuitenkaan ollut lainkaan samaa mieltä, ja teki elokuvasta herkän tarinan pikkutytöstä ja tämän mielikuvitusmaailmasta.[1]
Ohjaajaksi Lewton palkkasi Gunther von Fritschin, joka oli aikaisemmin tehnyt vain lyhytelokuvia. Kuvausten piti kestää 18 päivää, mutta niiden jälkeen Fritsch oli ehtinyt kuvata vasta puolet käsikirjoituksesta. Hänet korvattiin leikkaaja Robert Wisella, joka kuvasi elokuvan loppuun. Se oli Robert Wisen ensimmäinen ohjaustyö.[2]
RKO:n johtoporras ei ollut järin tyytyväinen, kun se näki valmiin elokuvan. Lewton joutui kuvaamaan joitakin kohtauksia uudelleen ja lisäämään uusi kohtauksia. Niistä huolimatta elokuvasta ei silti tullut sellaista kauhuelokuvaa, mitä studio oli odottanut. Studio kuitenkin markkinoi sitä ikään kuin se olisi kauhuelokuva.[2]
Kissaihmisten kirous ei menestynyt kovin hyvin, koska sen markkinointi oli niin harhaanjohtavaa. Elokuva sai kuitenkin hyviä arvosteluja useilta kriitikoilta, muun muassa James Ageeltä.[1][2]